Kiinnostus liikenneonnettomuuksien tutkintaan virisi jo lapsuudessa

Eri puolilla Suomea toimii 20 liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntaa, joissa on kaikkiaan noin 270 jäsentä. Tutkijalautakunta on moniammatillinen tiimi, jossa on asiantuntijoita poliisista, lääketieteen, ajoneuvotekniikan, tienpidon ja käyttäytymistieteen aloilta. Tutkijalautakuntien jäsenet tekevät tutkintoja vapaaehtoistyönä, oman työn ohella.

− Luin jo lapsena Tekniikan Maailmaa ja siinä olleita "Tutkijalautakuntaa tarvittiin" -osioita. Pidin niitä kiehtovina. Ennen psykologian opintoja vietin useita vuosia ilmavoimissa, jossa riskienhallinnan kulttuuri oli selkärangassa ja altistus teemalle kasvoi. Muistan vuosia sitten treffeillä sanoneeni, että haluaisin joskus valmistuttuani työskennellä onnettomuustutkinnan parissa, Sarparanta kertoo.

Tutkintalautakuntatyöhön mukaan lähtö konkretisoitui kollegoiden kannustuksesta. Muutamassa kuukaudessa kokemusta on jo useasta onnettomuustutkinnasta.

− On ollut hienoa tehdä moniammatillista yhteistyötä kokeneiden ammattilaisten kanssa, jotka jakavat saman mielenkiinnon. Pidän tätä tärkeänä työnä, jossa onnettomuuden osallisilta ja uhrien omaisilta tuleva tieto on erittäin arvokasta.

Onnettomuustutkinnassa Sarparanta selvittää kaikki osallisten käyttäytymiseen liittyvät ja siihen mahdollisesti vaikuttavat välittömät tekijät ja taustatekijät. Lisäksi huomion kohteena on käytettyjen ajoneuvojen toiminta sekä laitteen ja ihmisen välinen vuorovaikutus.

Käyttäytymistiedejäsen voi halutessaan mennä onnettomuuspaikalle. Toisinaan se voi olla myös keskeistä analyysin kannalta esimerkiksi havaitsemiseen liittyvien tekijöiden arvioimiseksi. Tarvittaessa työhön voi hankkia täydentävää informaatiota, esimerkiksi terveydellisistä seikoista. Prosessi kestää yleensä yli puoli vuotta.

− Toistaiseksi en itse ole vielä kertaakaan käynyt paikan päällä. Käyn läpi tutkintamateriaalia ja netistä saatavilla olevia tiekuvia. Haastattelen tarvittaessa omaisia ja osallisia psykologin perspektiivistä ja tuon oman professioni näkökulmaa kokonaisuuteen.

Kompleksisia kysymyksiä

Päivätyönään Sarparanta työskentelee työterveyspsykologina ja organisaatiokonsulttina Lääkärikeskus Aavan ilmailulääketieteen keskuksessa. Koulutukseltaan hän on kliinisen mielenterveyspsykologian erikoispsykologi ja sotatieteiden kandidaatti. 

− Koen työni ajatusmaailmassa olevan paljon samaa kuin tutkijalautakuntatyössä. Uteliaan tutkiva, vuorovaikutteinen ymmärryksen rakentaminen ja kehittämisfokus on molempien ydintä. Onnettomuustutkintatyö avaa uudenlaista metodiikkaa ja kohtaamisen tilanteita.

Tutkijalautakuntatyössä kuolema on konkreettisemmin läsnä kuin Sarparannan päivätyössä, joskin sen seurauksien kanssa työskentely on tuttua myös kriisityöstä. 

− Kohtaamissani keisseissä on noussut aidosti kompleksisia kysymyksiä ratkottavaksi, mikä sopii minulle hyvin. Meillä on ryhmässä samanhenkistä porukkaa, ja ilmapiiri kokouksissa on ollut mukava. 

Hän kertoo olleensa yllättynyt, miten monipuoliset ja kattavat tietojärjestelmät ja systeemit toimintaan on vuosikymmenten saatossa kehitetty.

Liikenneturvallisuuskentässä Sarparanta kokee, että hänellä on paljon hanskattavaa. Siitä hän on jo vakuuttunut, että maassamme olisi vielä tehtävää rattijuopumusten ehkäisemisessä. Päihtyneet kuljettajat ovat yhä osallisina yli kolmasosassa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Myös itsetuhoiset, kuolemaan johtavat teot aiheuttavat paljon kärsimystä.

Liikenneturvallisuutta parantavaksi asiaksi hän esittää käyttäytymistieteilijän pirtaan sopivan näkemyksen.

− Toivoisin, että uudet autot suunniteltaisiin ihmislähtöisesti ja ajoon keskittymistä auttaen, ei näyttävyyden tai mahdollisimman suuren diginäytön pohjalta. Monimutkaiset järjestelmät ovat tiedonkäsittelylle vaikeita ja vievät huomion pois tiestä. Tulemme uskoakseni valitettavasti näkemään yhä enemmän onnettomuuksia, joissa ihminen ei ole pysynyt automaation mukana.

Lopuksi hän kertoo vielä henkilökohtaisen intressin.

− Odotan mielenkiinnolla, josko henkilökohtaiset lentolaitteet ovat joskus todellisuutta. Ne toisivat liikenteeseen aivan uudenlaista kolmiulotteisuutta myös turvallisuuskysymysten muodossa. 

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta hälytetään paikalle aina, kun Suomessa joku kuolee tie- tai maastoliikenneonnettomuudessa.  Onnettomuudesta tutkitaan sen kulku, riskitekijät, seuraukset ja olosuhteet. Syyllisyys- tai korvauskysymyksiin ei oteta kantaa. Tutkinnan keskeisimpänä tavoitteena on liikenneturvallisuuden edistäminen. Tutkinnan pohjalta tehtävässä selostuksessa lautakunta antaa liikenneturvallisuutta parantavia ehdotuksia. Onnettomuuksien torjuminen on keskeistä erityisesti inhimillisestä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta.  Aineistoa käytetään liikenneturvallisuustyössä ja tieteellisissä tutkimuksissa.

Onnettomuustietoinstituutissa (OTI) teemme työtä ehkäistäksemme liikenneonnettomuuksia Suomessa. Koordinoimme liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien toimintaa ja hallinnoimme tutkinnasta kerättyä tietoa. Lisäksi kokoamme tilastot liikennevakuutuksesta korvatuista vahingoista. Tilastotiedon määrä ja laatu ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia. Tarjoamme tietoa liikenneturvallisuuden kehittämiseen, tutkimukseen ja tietoon perustuvan päätöksenteon tueksi. Onnettomuustietoinstituutti toimii erillisenä yksikkönä Liikennevakuutuskeskuksessa.  www.oti.fi