Suomalaisten turvallisuuskäsitykset ovat sopeutuneet maailmanpolitiikan myllerrykseen

Vaikka Naton kannatus on edelleen keskimäärin huomattavan korkeaa, se on laskenut merkittävästi kevääseen 2024 verrattuna niissä ryhmissä, jotka suhtautuivat jäsenyyteen jo lähtökohtaisesti muita varauksellisemmin. Selvimmin tämä näkyy vihreiden (13 prosenttiyksikön vähennys) ja vasemmistoliiton (12 prosenttiyksikön vähennys) äänestäjien keskuudessa.

Tämä käy ilmi tuoreesta raportista Kansalaiset maailmanpolitiikan myllerryksessä: suomalaisten odotukset ulko- ja turvallisuuspolitiikalle kaksi vuotta Natoon liittymisestä.Raportti on osa 
Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan dynaaminen kannatus (NATOpoll) -tutkimushanketta, jossa samoja vastaajia haastatellaan säännöllisin väliajoin.

Yhdysvalloissa kiihtyvä sisäpoliittinen jakautuminen ja sen ulkopoliittista eristäytymistä kannattavien ja osin Venäjää myötäilevien äänenpainojen voimistuminen heikentävät suomalaisten luottamusta turvatakuiden ja muiden Yhdysvaltojen kanssa sovittujen sitoumusten pitävyyteen. Tämä jännite suhteessa Naton laajaan kannatukseen heijastelee suomalaisten syventynyttä strategista tietoisuutta: Nato-jäsenyyttä arvostetaan turvallisuuden tuottajana, mutta sen varaan ei lasketa kaikkea. 

Kansalaiset ovat valmiita panostamaan monitasoiseen turvallisuuteen

Suomalaiset tukevat vahvasti puolustuskyvyn vahvistamista niin kansallisesti kuin Euroopan tasolla. Enemmistö kannattaa EU:n yhteistä velkarahoitusta puolustuksen kehittämiseksi (65 %) ja puolustusinvestointien jättämistä nykyisten budjettirajoitteiden ulkopuolelle (51 %). Tämä viestii valmiudesta kantaa taloudellista vastuuta yhteisestä puolustuksesta. Samalla on havaittavissa tukea itsenäisemmälle eurooppalaiselle turvallisuusarkkitehtuurille, jonka tarkoitus ei olisi korvata Natoa vaan täydentää sitä. Puolustuskykyään vahvistavat Euroopan maat voisivat suomalaisten mielestä ottaa suurempaa roolia liittokunnassa, jonka olemus on tähän asti pitkälti perustunut Yhdysvaltojen kyvykkyydelle ja halukkuudelle osallistua Euroopan sotilaalliseen puolustukseen.

Hallituksen maaliskuussa tekemät esitykset kansallisen puolustuskyvyn tehostamiseksi nauttivat äänestäjien keskuudessa vankkaa luottamusta: lähes kaksi kolmasosaa olisi valmis nostamaan puolustusbudjettia 3–3,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja maamiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irrottautumista kannattaa runsas puolet (57 %). Näkemys maamiinojen tarpeellisuudesta Suomen kansalliselle puolustukselle on siten vahvistunut huomattavasti verrattuna marraskuuhun 2023, jolloin asiaa tiedusteltiin ensimmäistä kertaa samoilta vastaajilta (43 %).

Ydinaseiden sijoittamisen Suomen maaperälle hyväksyisi edelleen vain hieman yli neljännes, mutta osuus on kaksinkertaistunut verrattuna tilanteeseen Nato-jäsenyyden voimaanastumisen jälkeen kesällä 2023. Ydinaseiden kauttakuljetukset hyväksyvien osuus on niin ikään kasvanut huomattavasti vajaassa kahdessa vuodessa (27 prosentista 46 prosenttiin).

Näkemykset ulkopolitiikan painopisteistä heijastavat turvallisuuskäsitysten militarisoitumista

Ulkopolitiikan painopisteiden osalta kansalaiset haluavat Suomen panostavan yhä vahvemmin kovaan turvallisuuteen. Kansalliselle omakuvallemme aiemmin tyypillinen rauhanrakentajan rooli on jäänyt arvostuksissa selvästi sivummalle. Samoin on käynyt ilmastonmuutoksen ja luontokadon hidastamiselle osana kestävää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä on vahva osoitus turvallisuuskäsitysten militarisoitumisesta, vaikka nuoremmat ikäryhmät kannattavatkin pelkän varautumisen sijaan laaja-alaisempaa ulkopolitiikkaa, johon kuuluu myös suhteiden kehittäminen globaalin etelän suuntaan, kuten BRICS-maihin ja innovaatio- ja talousyhteistyö turvallisuuden rakentajana.

Turvallisuustiheän mielipideilmaston sisällä elää myös idea rauhasta ja kansainvälisestä vastuunkannosta, joka ilmenee Ukrainan tuen rinnalla myös kansainvälisen oikeuden peräänkuuluttamisena. Tällainen jännite viittaa siihen, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan julkisessa ymmärryksessä ei ole kyse yksinomaan valinnasta realismin ja liberalismin tai ”kovan” ja ”pehmeän” turvallisuuden välillä, vaan niiden välisten rajojen uudelleentulkinnasta

Arvopohjainen realismi jäänyt käsitteenä vieraaksi, mutta se ymmärretään käytännön tasolla

Suomen ulkopolitiikan tämänhetkinen tasapainottelu tiivistyy arvopohjaisen realismin käsitteeseen. Kansalaiset tunnistavat arvopohjaisen realismin varsin hyvin nykyiseksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi linjaksi (71 %), mutta vain harva tietää mitä se tarkoittaa (37 %). Käytännön poliittisia valintatilanteita puntaroidessaan suomalaiset ovat vankasti juurtuneita demokratian ja kansainvälisen oikeuden periaatteisiin, mutta toisaalta vallitsee laaja näkemys siitä, että pragmaattinen kanssakäyminen erimielistenkin toimijoiden kanssa on välttämätöntä Suomen etujen turvaamiseksi yhä epävakaammassa maailmassa.

Kun kyse on Suomen asekaupoista tai turvapaikkahakuoikeuden rajoittamisesta Venäjältä tulevan uhan torjumiseksi, moni kallistuu arvopunninnoissa realismin puolelle. Äänestäjät näyttävät siten käytännön tasolla ymmärtäneen pienen valtion harjoittaman arvopohjaisen realismin lähtökohdat ja myös sen mukanaan tuomat usein kimurantit ratkaisupaikat.

– Luottamus nykyisten poliittisten johtajien kykyyn tuottaa ratkaisuja nykyisessä monikriisisessä turvallisuusympäristössä (27 %) ja toteuttaa pitkäjänteistä politiikkaa (21 %) on hätkähdyttävän matalaa. Tämä heijastaa vaatimusta johdonmukaisemmasta, avoimemmasta ja strategisesti perustellummasta päätöksenteosta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, hankkeen johtaja, yleisen valtio-opin apulaisprofessori Hanna Wass Helsingin yliopistosta toteaa.

Nyt julkaistu raportti pohjautuu NATOpoll-tutkimushankkeen suunnittelemaan kyselyaineistoon, jonka Taloustutkimus on kerännyt 12.–24.3.2024. Kysely kohdistettiin Taloustutkimuksen pysyvässä internetpaneelissa vain niille henkilöille, jotka olivat vastanneet kyselyn kolmanteen kierrokseen huhtikuussa 2024, eli 39 prosenttia ensimmäisen kierroksen, 55 prosenttia toisen kierroksen ja 68 prosenttia kolmannen kierroksen vastaajista. Vastaajat painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan ensimmäisen kierroksen vastanneita vastaaviksi. Virhemarginaali on noin +/– 2,9 prosenttiyksikköä

Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa on mukana tutkijoita Helsingin yliopistosta, Tampereen yliopistosta, Turun yliopistosta, Åbo Akademista ja Ulkopoliittisesta instituutista.