Lapsuuden ajan haitalliset kokemukset altistavat nuorten itsetuhoisuudelle (Väitös: MPH Karen Lynn Celedonia, 2.5.2025, nuorisopsykiatria)

Nuorten itsemurhat ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma Yhdysvalloissa, kuten monessa muussa maassa. Itsemurha-alttiutta (itsemurha-ajatuksia, itsemurhayrityksiä jne.) on tutkittu laajasti nuorten keskuudessa yleensä, mutta vähemmän tiedetään itsemurha-alttiudesta sellaisten nuorten keskuudessa, jotka kuuluvat riskiryhmään tai ovat altistuneet lapsuuden ajan haitallisille kokemuksille.

Lapsuuden ajan haitallisiin kokemuksiin kuuluvat esimerkiksi perheväkivalta, hyväksikäyttö (fyysinen, seksuaalinen tai henkinen), laiminlyönti (fyysinen tai henkinen) ja kaoottinen kotiympäristö, ja niille altistuminen lisää riskinuorten itsetuhoisuuden todennäköisyyttä.

– Riskinuoret saavat Yhdysvalloissa myös todennäköisemmin hoitoa käyttäytymis- ja mielenterveyden häiriöihin yhteisöllisillä klinikoilla, jotka ovat alirahoitettuja ja joilla on liian vähän henkilökuntaa. Tämä on huolestuttavaa, koska riskiryhmään kuuluvilla nuorilla on vakavampia käyttäytymis- ja mielenterveyshäiriöiden oireita, ja heidän hoitamisensa on haastavaa jopa kaikkein parhaiten varustetuilla klinikoilla, kertoo väitöskirjatutkija Karen L. Celedonia Turun yliopistosta.

Hän tutki kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien yhdistelmällä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä ja ennustivat itsetuhoisuutta ja itsetuhoisia tekoja yhteisöllisesti rahoitettuja mielenterveyspalveluja saavien yhdysvaltalaisten riskinuorten keskuudessa.

Tutkimuksessa selvitettiin myös ominaisuuksia, jotka edistävät vahvaa terapeuttista allianssia eli yhteistyösuhdetta terapeutin ja mielenterveyspalveluja saavan riskiryhmään kuuluvan nuoren välillä. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin sosiaalisen median alustoihin upotettujen laajamittaisten itsemurhariskin havaitsemisjärjestelmien käyttöä.

Itsetuhoisuusriskin seulonta mielenterveyspalveluihin pääsyn yhteydessä ei usein pystynyt ennustamaan itsetuhokäyttäytymistä

Tutkimustuloksista kävi ilmi, että riskiryhmään kuuluvilla nuorilla oli kaksinkertaisesti itsemurha-ajatuksia ja kolminkertaisesti itsemurhayrityksiä verrattuna nuorisoon yleensä. Seksuaalinen hyväksikäyttö oli vahva itsetuhoisuuden ennustaja.

Itsetuhoisia tekoja tapahtui keskimäärin noin 6 kuukautta sen jälkeen, kun itsetuhoisuusriski oli seulottu käyttäytymis- ja mielenterveyspalveluiden piiriin tulon yhteydessä. Nuorilla, joiden kohdalla ei havaittu seulonnassa riskiä itsetuhoisuuteen, oli pidempi aika itsetuhoiseen tekoon.

Tytöillä oli suurempi riski itsetuhoisiin tekoihin hoidon aikana, ja lähes puolet itsetuhoista käyttäytymistä osoittaneista nuorista oli saanut negatiivisen tuloksen itsemurhariskin seulonnassa mielenterveyspalveluihin pääsyn yhteydessä.

– Tämä saattaa selittyä sillä, että nuorten ja heidän terapeuttiensa välinen terapeuttinen allianssi ei ollut vielä täysin muodostunut sisäänottohetkellä, minkä vuoksi nuoret eivät ehkä uskaltaneet paljastaa itsemurha-ajatuksiaan ja itsetuhoista käyttäytymistään, Celedonia sanoo.

Riskinuorille käyttäytymis- ja mielenterveyspalveluja tarjoavat terapeutit tunnistivat viisi ominaisuutta, jotka edistävät vahvaa terapeuttista allianssia heidän ja heidän riskiryhmiin kuuluvien nuorten asiakkaidensa välillä: laajempaan ympäristöön ja verkostoihin keskittyvä ekosysteeminen lähestymistapa, vahva allianssi, ammattimaisuus, lämpö ja tuki sekä avoin viestintä. Terapeutit pitivät lämpöä ja tukea tärkeimpänä ja eniten tunnistettuna ominaisuutena.

Sosiaalisen median itsemurhariskin havaitsemisjärjestelmien analyysi paljasti oikeudellisia, eettisiä ja kulttuurisia huolenaiheita, kuten yleisen tietosuoja-asetuksen rikkomisen Euroopassa ja terveystietojen yksityisyyttä koskevan HIPAA-asetuksen rikkomisen Yhdysvalloissa sekä mielenterveyden häiriöihin liittyvän leimautumisen erityisesti pieni- ja keskituloisissa maissa.

Celedonian väitöstutkimuksen tulokset voivat auttaa muita yhteisöllisiä käyttäytymis- ja mielenterveysorganisaatioita parantamaan itsetuhoisuuden havaitsemista ja hoitoa riskinuorten keskuudessa.

– Tulosten perusteella olisi suositeltavaa ottaa käyttöön rutiininomainen itsetuhoisuuden riskiseulonta mielenterveyspalveluihin pääsyn jälkeen riippumatta siitä, miten nuori seuloutui sisäänoton yhteydessä. Kun lisäksi otetaan huomioon itsetuhoisuuden suuri esiintyvyys riskiryhmään kuuluvien nuorten keskuudessa, sellaisten hoitomuotojen käyttö, jotka kohdistuvat erityisesti itsetuhoisuuteen hoidon pääkohteena, voi osoittautua tehokkaammaksi itsetuhoisuuden oireiden vähentämisessä ja siten itsemurhakuolemien ehkäisemisessä, Celedonia sanoo.

Laajemmassa mittakaavassa tutkimus kiinnittää myös huomiota muun muassa lasten ja nuorten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisyyn ja tyttöjen mielenterveystuen ja -resurssien tarpeisiin.

Väitöstilaisuus perjantaina 2. toukokuuta

MPH Karen Lynn Celedonia esittää väitöskirjansa “Suicidality Among At-Risk Adolescents Receiving Community-Based Behavioral and Mental Health Services in the United States: A Critical Examination Using Mixed Methods” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 2.5.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).

Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Peter Larm (Tukholman yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena apulaisprofessori Max Karukivi (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on nuorisopsykiatria.