Tutkimus: Suomella omaleimainen juomakulttuuri, jota turhaan arvotetaan negatiivisesti

Suomen omaleimaisella juomakulttuurilla on pitkä historia. Se on perinteisesti ollut olut- ja paloviinakulttuuria, johon on kuulunut humalajuomista, mutta myös muita ulottuvuuksia. Historialliset syyt ovat muovanneet myös tapaamme ymmärtää ja arvottaa omaa juomakulttuuriamme.

Alkoholin ja arjen suhde on Humalan tällä puolella -tutkimuksen mukaan suomalaisen juomiskulttuurin tärkein ominaispiirre. Juomakulttuurissamme olennaista on juomisen tilanne ja viitekehys sekä tilanteen mukainen käytös, ei niinkään nautitun alkoholin määrä. Uusi näkökulma kyseenalaistaa vallitsevan käsityksen humalatilan vahvuuden keskeisestä roolista ja myös vertailun eteläeurooppalaiseen juomakulttuuriin.

Yhdessäoloa ja arjen kevennystä

− Suomessa alkoholilla voidellaan sosiaalisia tunteita ja kevennetään arkea. Arki ei aina anna tilaa kohdata toisia tai ottaa rennosti, mutta juominen avaa tien yhdessäoloon ja vapauteen. Näiden ”kauas arjen tuolle puolen”-tilanteiden lisäksi meillä on arjen piirissä kevyttä, ei-humalahakuista juomista, jota nimitän pienjuomiseksi. Se on kuin pieni keidas arjen keskellä, joka tarjoaa rentouden, vapaalla olon ja nautinnon kokemuksia, kertoo Antti Maunu.

Maunu korostaa, että humalan ja pienjuomisen ero ei kuitenkaan tarkoita hyvän ja huonon juomisen eroa. Kaikella juomisella ainakin koitetaan tavoitella jotain hyvää. Juominen voi myös aiheuttaa monenlaisia haittoja, vaikka ei humaltuisikaan näkyvästi.

Siinä missä Etelä-Euroopassa alkoholi on tiivis osa jokapäiväistä elämää, elintarvike ruokapöydässä, Suomessa alkoholi vie arjesta pois. Niinpä vertailu viinimaihin ei ole mielekästä.

– Koko elämäntapamme on erilainen, joten juominen on meille eri asia kuin viinimaiden asukkaille. Meidän pitäisi silti arvostaa juomakulttuuriamme. Positiivinen itseymmärrys auttaisi meitä vahvistamaan sitä entisestään. Haittojen minimointi, hyötyjen maksimointi ja molempien puolien huomioon ottaminen olisi hyvä ohjenuora niin keskustelulle kuin alkoholipolitiikan tekijöillekin, Maunu pohtii.

Suomalaiseen juomakulttuuriin kuuluu myös juomisen itsesäätelyä: juomisen kulttuurinen säätely on arjen säätelyä, pitämällä alkoholi erillään jokapäiväisestä elämästä ja arjen peruspalikoista, työstä ja perhe-elämästä.

Syvempää sisältöä alkoholikeskusteluun

Tutkimusyhteenveto on pelinavaus uudelle tavalle puhua alkoholin sosiaalisista ja kulttuurisista puolista. ELO-säätiö haastaa kaikki juomakulttuurin kentällä toimivat monipuolisen, uudenlaisen juomakulttuurikeskustelun areenalle, jossa tarkkaan miinoitetusta kännäysnurkasta tullaan väljemmille vesille.

– Käsite ”suomalainen juomakulttuuri” kaipaa nykyistä syvempää sisältöä. Tämä tutkimus auttaa meitä pääsemään pelkistä haitta- ja saatavuusteemoista humalan tälle puolelle puhumaan asioista, jotka meillä ovat omaleimaisia ja joista voimme olla ylpeitä. Itseymmärrys ja positiivinen keskustelukulttuuri tuovat juomakulttuurin teemat ruokakulttuurin rinnalle. Molemmat saavat kansainvälisiä vaikutteita ja molemmissa on kyse nautinnosta ja yhdessäolosta – ja samalla vastuullisuudesta yksilöinä ja kulttuurin jäseninä, muistuttaa tutkimuksen tilanneen Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön, ELO-säätiön johtaja Seija Kurunmäki.