Unohda puhe valeuutisista – näin ymmärrät vastamedian toimintaa

– Oli mielipiteemme niistä mikä hyvänsä, vastamediat kehittyvät jatkuvasti ja muuttuvat entistä uskottavammiksi. Niiden vaikutusvalta kasvaa, ja ne vaikuttavat valtamediaan todella paljon, toteaa Helsingin yliopiston tutkija Gwenaëlle Bauvois.

Bauvois, Niko Pyrhönen ja Rūta Kazlauskaitė Helsingin yliopistosta sekä Tampereen yliopiston Tuukka Ylä-Anttila ja Jyväskylän yliopiston Karina Horsti ovat saaneet päätökseen laajan hankkeen, jossa tutkittiin, millaisia strategioita vaihtoehtomediat käyttävät puhutellakseen ”kurjistettuja”, ryhmää, jonka luottamus valtamedioihin on rapautumassa. Tutkijat tarkastelivat kiistanalaisten tapahtumien uutisointia Suomen, Ranskan, Yhdysvaltain ja Puolan hybridisoituneissa mediajärjestelmissä.

Tutkijoiden tärkeän havainnon mukaan vaihtoehtomedioita ei tule tarkastella ensisijaisesti kyseenalaistamalla niiden tarjoamien tietojen totuudenmukaisuutta. Vaihtoehtomedioiden uutiset perustuvat usein oikeisiin uutisiin ja tosiseikkoihin, mutta asioiden käsittely on voimakkaan puolueellista. Poliittiset kysymykset ovat myös pitkälti tulkinnanvaraisia, eikä niiden kohdalla voi puhua ehdottomista totuuksista tai valheista.

– Ajatus valeuutisista on suosittu, mutta meidän on hylättävä se. Valeuutiset perustuvat itse asiassa usein todellisiin uutisiin. Ongelmana on se, että valeuutisten tekijät seulovat parhaiten omiin tarkoitusperiinsä soveltuvat faktat. Samalla he vakaasti kieltävät toimivansa näin ja päinvastoin syyttävät ”mediaeliittiä” faktojen valikoimisesta.

– Esimerkiksi uutinen rikoksen tehneestä maahanmuuttajasta saattaa olla totta. Mutta jos keskitytään vain maahanmuuttajien tekemiin rikoksiin ja lietsotaan siten ihmisten pelkoa, kyse ei ole enää tiedon välittämisestä, vaan sen tarkoituksellisesta valikoimisesta, Bauvois sanoo.

Tutkijat ehdottavat, että hylkäisimme paitsi valeuutisten myös totuudenjälkeisen ajan käsitteen. He pitävät vastatiedon ja reinformaation (uudelleentiedottamisen) kaltaisia ilmaisuja osuvampina. He määrittelevät reinformaation ääripuolueelliseksi, opportunistiseksi menettelyksi, jonka osapuolet pyrkivät vaikuttamaan julkiseen keskusteluun.

Vaihtoehtomedian käsite on puolestaan ongelmallinen, koska se herättää ihmisissä helposti myönteisiä mielleyhtymiä tervetulleena vaihtoehtona valtavirran näkemyksille. Siksi tutkijat puhuvatkin mieluummin vastamediasta, vastustavathan kyseiset mediat avoimesti valtamediaa.

Kielenkäyttö leviää vastamediasta

Osana tutkimusprojektia tutkijat tarkastelivat, miten MV-lehti on kirjoittanut maahanmuutosta ja vaikuttanut aiheen vahvaan politisoitumiseen. Tutkijat kävivät läpi kaikki MV-lehden julkaisut 1.1.2015–31.12.2017 ja hakivat niistä maahanmuuttoon liittyviä sanapareja. MV:n julkaisuja verrattiin kaikkeen Helsingin Sanomien samaan aikaan julkaisemaan aineistoon.

Tulokset osoittavat, että MV-lehti käsitteli maahanmuuttoa ensisijaisesti rikollisuuden ja oikeudellisen aseman kautta: käytetyimpien sanaparien joukosta nousivat esiin ”laiton maahanmuutto” sekä ”laittomat maahanmuuttajat”. Kielenkäyttö on usein räävitöntä, mutta samalla kekseliästä.

Tutkijat halusivat myös tarkastella, onko MV-lehti vaikuttanut poliittiseen kielenkäyttöön. He vertailivat, missä määrin kansanedustajat käyttävät eduskuntapuheissaan samanlaisia ilmaisuja kuin MV-lehti. Tähän he käyttivät Kielipankkia, johon litteroidaan salissa pidetyt puheet. Vertailussa olivat mukana kaikki salissa pidetyt puheet ajanjaksolla tammikuu 2015-kesäkuu 2016.

Tutkijat havaitsivat, että 67:stä vastamedialle tyypillisestä ilmaisusta 44:ää käytettiin eduskunnassa. Kaikkein peittelemättömimpiä ilmaisuja ei kuitenkaan käytetty. Tulos viittaa siihen, että jopa voimakkaimmin maahanmuuttoa vastustavat poliitikot käyttävät maahanmuutosta puhuessaan ”poliitikkosuodatinta”, jotta vaikuttaisivat uskottavammilta ja voisivat vedota samalla sekä radikaaleihin että maltillisiin äänestäjiin.

– Suhde eduskunnan ja MV-lehden välillä on luultavasti ollut vastavuoroinen. Perussuomalaiset saivat paljon julkisuutta jo ennen MV-lehden perustamista, joten aluksi MV-lehti ammensi varmaankin innoitusta politiikoilta. Kun lehden lukijakunta kasvoi tuhansiin, tietyt ilmaisut saivat uutta oikeutusta ja poliitikot kokivat voivansa käyttää niitä julkisuudessa, Niko Pyrhönen toteaa.

– Ne koettelevat hyväksytyn kielenkäytön rajoja. Ensin ilmauksia käyttävät vain radikaalit, sitten vastamedia omaksuu ne, ja vähitellen valtavirtapoliitikot ottavat ne käyttöön. Syysuhde on selvä.

Kyse on identiteetistä, ei tiedonvälityksestä

Vastamedian kriitikot harhautuvat helposti sivupolulle keskittyessään tarkastamaan vastamediassa faktoina esitettyjä väittämiä yksi kerrallaan. On tärkeä ymmärtää, että vastamediat työskentelevät pääasiassa identiteettikysymysten eivätkä tiedonvälityksen parissa. Ne rohkaisevat yleisöään mieltämään itsensä ”kurjistetuiksi” ja ”eliitin” vastavoimaksi. Tällaisten tunnesiteiden luominen yleisöön on tärkeä osa vastamedian retoriikkaa.

MV-lehden jutuissa korostuvatkin tyylikeinot, joilla pyritään lietsomaan syrjäytetyksi tulemisen tunnetta, muodostamaan syrjäytettyjen sisäryhmä ja esittämään muut ulkopuolisina. Tätä luodaan myös vastakkainasettelun ja sisäisten viholliskuvien kautta, jolloin maalitauluna ovat erityisesti niin sanotut suvakit tai hyödylliset idiootit, mutta myös eliitin edustajat.

– Maahanmuuttajat esitetään yhä useammin ikään kuin luonnonvoimana, ja heidän väitetään käyttävän järjestelmäämme tietenkin hyväkseen, jos sallimme sen. Siksi ongelmana esitetään yhä useammin ne, jotka mahdollistavat tämän kehityksen, niin sanotut sisäiset petturit.

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Niko Pyrhönen, niko.pyrhonen@helsinki.fi

Puh. 050 415 4630 (suomeksi ja englanniksi)

Yliopistotutkija Gwenaëlle Bauvois, gwenaelle.bauvois@helsinki.fi

Puh. 044 975 6259 (englanniksi ja ranskaksi)

Pyrhönen ja Bauvois työskentelevät Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanissa.