Potilasvakuutuskeskus

Diagnoosiviiveet ovat melko yleisiä, korvatuista potilasvahingoista noin 20 prosenttia liittyy diagnoosi- tai hoitoviiveeseen. Erityisesti päivystyksellisiin toimintoihin liittyy riski virhediagnostiikasta, mikä esimerkiksi murtumien, sydänsairauksien ja aivotapahtumien yhteydessä voi olla kohtalokasta. Väärä diagnoosi voi johtaa potilaalle haitalliseen hoitoon tai asianmukaisen hoidon viivästymiseen.

Potilasvakuutuskeskuksen aineistot muodostavat kattavan perustan potilasturvallisuuden kehittämiselle – tavoitteena on vahinkojen vähentäminen ja syyllistämättömän potilasturvallisuuskulttuurin edistäminen. Vahinkoja ennaltaehkäisemällä voidaan pienentää merkittävästi yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja.

Potilasvakuutuskeskuksen tuoreen teemaraportin mukaan kaikista potilasvahingoista vain noin 4 prosenttia liittyy virheisiin lääkityksessä. Valtaosa, eli 76 prosenttia lääkehoidon vahingoista olisi kuitenkin ollut estettävissä olemassa olevilla keinoilla. Potilasturvallisuuden kannalta olennaista on kiinnittää huomiota rutiineihin ja poikkeustilanteiden riskienhallintaan.

Terveystieteen tohtori Tuula Saarikosken tuore väitöstutkimus nostaa esiin merkittäviä puutteita potilasasiakirjojen kirjaamiskäytännöissä. Puutteet kirjauksissa voivat heikentää myös potilasturvallisuutta. Tutkimus paljastaa, että Potilasvakuutuskeskuksen käsittelemistä haittatapahtumista yli puolet olisi voitu ennaltaehkäistä oikeilla toimilla ja systemaattisemmalla kirjaamisella.

Protetiikan ja implantologian vahingot yhdessä ovat yleisin potilasvahinkotyyppi hammaslääketieteessä. Niiden osuus on yli kolmannes kaikista hammasvahingoista. Näissä vahingoissa hoidon suunnittelun puutteellisuus on yleisin vahinkoihin johtanut tekijä. Lähes puolet vahingoista olisi voitu välttää hoidon paremmalla suunnittelulla.

Kiire tai resurssipula on sairaanhoitajien näkemyksen mukaan suurin syy potilasturvallisuuden puutteisiin. Pahimmillaan heikkoudet potilasturvallisuudessa voivat johtaa potilasvahinkoon. Sairaanhoitajien näkemyksiä potilasturvallisuudesta kysyttiin lokakuun alussa Sairaanhoitajapäivillä.

Yleisimmät hoitotyössä tapahtuvat, korvattavat potilasvahingot liittyvät lääkityksen antamiseen. Lisäksi korvattavia vahinkoja tapahtuu muun muassa potilaille tehtävissä katetroinneissa tai suoniyhteyden avaamisessa eli kanyloinnissa. Kun Potilasvakuutuskeskus selvittää vahinkotapausten taustoja, ovat potilaskirjaukset avainasemassa.

Vuosittain potilasvakuutuksesta korvataan alle sata lääkehoidossa tapahtunutta potilasvahinkoa. Määrä on noin neljä prosenttia kaikista korvattavista potilasvahingoista. Vuonna 2023 potilasvahinkona korvattiin yhteensä yli 2 500 vahinkoa. Lääkehoidon vahingot liittyvät esimerkiksi tilanteisiin, joissa potilaalle on annettu väärää lääkettä tai lääkehoito on ajoitettu väärin.

Kesän festivaaleilla, urheilukilpailuissa ja muissa tapahtumissa on paikalla vapaaehtoisia lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia vieraiden turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Potilasvakuutus tulee olla myös vapaaehtoistehtävissä toimiessa.

Korvattavia potilasvahinkoja tapahtuu vuosittain reilut 2 000, ja vuositasolla korvauksia maksetaan noin 20–30 miljoonaa euroa. Valtaosa potilasvahingoista on lieviä, ja keskimäärin potilasvahingoista maksetaan noin 2 500 euron korvaus. Vakavissa vahingoissa yksittäiselle henkilölle maksettavat korvaukset voivat kuitenkin vuosien saatossa nousta jopa miljooniin euroihin.

Terveydenhuollon asioista puhutaan sote-uudistuksen jälkimainingeissa kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin. On tärkeää hahmottaa terveydenhuollon nykyiset ja tulevat haasteet, jotta niihin löydetään ratkaisukeinot ja suomalaiset saavat jatkossakin hyvää ja turvallista hoitoa, kirjoittaa Potilasvakuuskeskuksen (PVK) johtaja Minna Plit-Turunen blogissaan.

Vuonna 2023 potilasvahinkoilmoituksia jätettiin Potilasvakuutuskeskukselle noin 9 400. Edellisvuoden ilmoitusmäärä ylittynee hieman, kun rekisteröinnit täydentyvät tapausten käsittelyn edetessä. Tänään julkaistun vuosiraportin luvut kertovat vakiintuneesta tilanteesta potilasvahinkorintamalla, eivätkä terveydenhuollon ajankohtaiset haasteet ainakaan toistaiseksi näy potilasvahinkotilastoissa.

Sosiaalialalla työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat potilasvakuutuksen, mikäli heidän työhönsä kuuluu terveyden- tai sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Vakuutusturva on tärkeä sekä ammattilaisten että potilaiden kannalta.

Potilasvahingoista voi ja pitää oppia. Potilasvahinko tulisi ensisijaisesti nähdä mahdollisuutena tunnistaa toimintatapojen heikkouksia ja korjata niitä. Jokaisen vahinkotapahtuman yhteydessä on tärkeää tutkia, löytyykö taustalta syitä, joiden huomiointi voi vähentää vahinkoja tulevaisuudessa. Tuore ohjeistus kannustaa terveydenhuollon ammattilaisia oppimaan potilasvahingoista ja niiden taustalla piilevistä syistä.

Potilaan hoitoon ja sairaustilojen arviointiin liittyy aina riskejä: joko ei huomata olennaisia asioita potilaan tilassa, ja hoito ajautuu niin sanotusti väärille raiteille, tai asianmukaisestikin tehty diagnoosi ja annettu hoito eivät johda toivottuun lopputulokseen. Vaikka me kaikki potilastyössä toimivat haluamme potilaille parasta mahdollista lopputulosta, tulee hoitoprosesseissa siitä huolimatta vastaan tilanteita, jotka vievät hoitoa ei-toivottuun suuntaan, kirjoittaa Potilasvakuutuskeskuksen ylilääkäri Lasse Rämö blogissaan.

Terveydenhuollon vaaratapahtumista voidaan ottaa opiksi, jos tapahtuma tutkitaan huolella. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden tueksi on julkaistu opas vakavien vaaratapahtumien tutkinnasta. Oppaassa korostetaan, että tutkinnassa tulee tarkastella koko toimintajärjestelmää yksittäisen työntekijän sijaan.

Potilasvahinkoilmoituksen voi tehdä, jos epäilee, että hoidon yhteydessä on tapahtunut potilasvahinko. Vahinkoilmoitusten määrä on koronapandemian jälkeen vakiintunut 9 200–9 400 tapauksen vuositasolle.

Potilasvakuutuskeskuksen (PVK) uutena potilasturvallisuuslääkärinä aloittaa 14.8. erikoislääkäri ja lääketieteen ja kirurgian tohtori Morag Tolvi.

Usein potilasvahinkoilmoituksia lukiessani pohdin, mikä merkitys lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen käytöksellä on ollut potilaalle. On tapauksia, joissa potilaan tyytymättömyys liittyy joko pelkästään tai suurelta osin itse hoidossa tapahtuneeseen vahinkoon ja sen seurauksiin, mutta usein mukana on myös epäonnistunutta kommunikaatiota, huonoja kohtaamisia ja tunne siitä, ettei potilasta ole kohdattu asianmukaisesti, kirjoittaa Potilasvakuutuskeskuksen potilasturvallisuuslääkäri Maiju Welling blogissaan.

Valtaosa hammasproteettisen hoidon potilasvahingoista koskee kiinteää protetiikkaa, eli suuhun pysyvästi kiinnitettyjä rakenteita. Jopa 60 prosentissa vahingoista hoito oli niin puutteellisesti suunniteltu, ettei rakennetta olisi pitänyt toteuttaa ollenkaan. Potilasvahinkojen ehkäisemiseksi erikoishammaslääkäreiden osaamista olisi hyvä hyödyntää enemmän proteettisen hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Tätä kuitenkin todennäköisesti vaikeuttaa maamme erikoishammaslääkärivaje, todetaan Potilasvakuutuskeskuksen (PVK) tuoreessa teemaraportissa.