Korkein hallinto-oikeus

Asiassa oli kyse ulkomaalaislain 102 §:ssä tarkoitetusta kansainvälistä suojelua koskevasta uusintahakemuksesta ja siitä, minkälaisissa olosuhteissa Maahanmuuttoviraston tulee tutkia hakemus sekä antaa siihen asiaratkaisu.

Pääasian käsittely hallinto-oikeudessa oli rauennut, mutta hallinto-oikeus oli antanut ratkaisun oikeusapua koskevista vaatimuksista. Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valituskieltoa koskevan ilmoituksen mukaan päätökseen ei saanut hakea valittamalla muutosta myöskään oikeusapua koskevan ratkaisun osalta.

Kunnanvaltuusto oli hyväksynyt osayleiskaavan kaivoshankkeen toteuttamista varten. Osayleiskaavassa oli osoitettu aluevarauksia suunnitellulle kaivostoiminnalle ja sen tarvitsemalle infrastruktuurille sekä annettu kaavamääräyksiä haittavaikutusten lieventämiseksi.

A oli kotimaassaan Afganistanissa vainon vaarassa. Hänelle ei kuitenkaan ollut annettu turvapaikkaa ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin perusteella.

Kaupunki oli ottanut perusopetuksessa käyttöön sähköisen opetusalustan. Kaupungin mukaan tähän liittyvä henkilötietojen käsittelyn peruste oli yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, sillä käsittely oli tarpeen kaupungin lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi eli perusopetuksen järjestämiseksi.

Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että A oli kotimaassaan Afganistanissa vainon vaarassa, mutta jättänyt hänelle turvapaikan myöntämättä, koska ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin niin sanotun poissulkemislausekkeen nojalla oli perusteltua aihetta epäillä A:n työtehtäviään suorittaessaan syyllistyneen törkeään ei-poliittiseen rikokseen kotimaassaan.

Kokkolan kaupunki on hakemuksessaan pyytänyt menetetyn määräajan palauttamista valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiseksi hallinto-oikeuden päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 4.4.2025 T 764

Hyvinvointialuelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan välittömästi hyvinvointialueen aluehallituksen alaisena toimiva hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilö ei ole vaalikelpoinen aluehallitukseen.

A oli hakenut uutta määräaikaista oleskelulupaa perhesiteen perusteella avopuolisonsa perheenjäsenenä. Puolisoilla oli kaksi lasta, jotka olivat Suomen kansalaisia. Koska A:lla ei ollut voimassa olevaa matkustusasiakirjaa, Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt hänelle oleskelulupaa ja päätti karkottaa hänet kotimaahansa. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Yhtiö A oli hakenut ympäristölupaa biokaasulaitostoiminnan olennaiseen muuttamiseen. Laitos sijaitsi alueella, joka kuului oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettuun maisemallisesti arvokkaaseen peltoalueeseen (MA).

Suomessa oikeusvaltioperiaate on ollut perinteisesti vahva. Meilläkin on silti nähtävissä huolestuttavia merkkejä, jotka vaikuttavat tuomioistuimeen pääsyyn. Päätösten muutoksenhakua on rajoitettu, valitusoikeuksia kavennettu ja tuomioistuinmaksuja korotettu. Nämä kehityskulut voivat uhata oikeusvaltion ydintä eli jokaisen oikeutta saada asiansa riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa saadusta selvityksestä ollut ilmennyt, että Liikennevakuutuskeskus olisi järjestelmällisesti toiminut yleisen tietosuoja-asetuksen käsittelyn kohtuullisuutta, tietojen minimointia tai sisäänrakennettua ja oletusarvoista tietosuojaa koskevien säännösten vastaisesti hankkiessaan potilastietoja korvausasioiden ratkaisemiseksi. Hallinto-oikeuden päätöstä, jolla se oli kumonnut tietosuojavaltuutetun ja seuraamuskollegion päätökset, ei siten lopputulokseltaan muutettu.

Suomessa rajoitetusti verovelvollinen Euroopan talousalueen ulkopuolisen valtion A keskuspankki omisti suomalaisten julkisesti noteerattujen yhtiöiden osakkeita. Asiassa oli ratkaistavana, katsottiinko valtion A keskuspankin rinnastuvan tulon perusteella suoritettavasta verosta vapautettuun Suomen Pankkiin siten, että lähdeveron periminen sen Suomesta julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä saamista osingoista muodostaisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63 artiklassa tarkoitetun kielletyn pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen.

Viranomaisessa oli sisäisen haun jälkeen tehty päätös A:n määräämisestä johtavaan tehtävään. Hallinto-oikeus oli jättänyt tehtävää myös hakeneen B:n valituksen tutkimatta siitä syystä, että lain mukaan tehtävään määräämistä koskevaan päätökseen, johon virkamies on antanut suostumuksensa, ei saanut hakea muutosta valittamalla.

Yhtiöllä oli oikeus saada arvonlisäverolain 131 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisena palautuksena tavaran tai palvelun hankintaan sisältyvä arvonlisävero, jos hankinta liittyi sen rahoituspalvelun myyntiin elinkeinonharjoittajalle, jolla oli liiketoiminnan kotipaikka Euroopan unionin ulkopuolella. Merkitystä ei ollut sillä, että tällaisella ostajalla oli mahdollisesti kiinteä toimipaikka unionin alueella.

Yara Suomi Oy:lle oli myönnetty ympäristölupa kiertovesialtaan rakentamiseen ja käyttöön osana ympäristölupapäätöksessä tarkoitettua toimintaa.

Korkein hallinto-oikeus on päättänyt pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin tulkinnasta. Pyyntö koskee direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan tulkintaa.

Korkein hallinto-oikeus on julkaissut tänään kolme ns. muuta päätöstä, joista yksi koskee uhkasakkoa ja kaksi puolustus- ja turvallisuushankintoja. Päätökset ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden verkkosivuilla alla olevien linkkien kautta. KHO 25.2.2025 T 361 Valitus uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi julkista hankintaa koskevassa asiassa (Espoon kaupunki) KHO 25.2.2025 T 363 Puolustus- ja turvallisuushankinta (kirurgiset maskit) KHO 25.2.2025 T 364 Puolustus- ja turvallisuushankinta (hengityssuojaimet)

Ympäristönsuojelulain ja ilmailulain nojalla säädetty itsenäinen viranomaistoimivalta päättää ilma-alusten aiheuttaman melun tai muun haitallisen ympäristövaikutuksen vähentämiseksi tarpeellisista toimista perustui sovellettavan lain perusteella eri säännöksiin ja viranomaisten erilaisiin tehtäviin. Lentopaikan toiminnasta aiheutuvasta melupäästöstä oli annettava ympäristöluvassa tarpeelliset lupamääräykset toiminnan vaikutusalueen haitankärsijöille aiheutuvan terveyshaitan ja kohtuuttoman rasituksen ehkäisemiseksi. Ilmailulain 157 §:n nojalla annettaviin päätöksiin sisältyvät määräykset olivat ympäristönsuojelulainsäädäntöä täydentäviä määräyksiä, joita käytettäisiin ilmailulain esitöissä tarkoitetuissa erityistilanteissa, kuten turvallisuussyistä ja poikkeustilanteissa. Ilmailulakia ei voitu pitää erityislakina suhteessa ympäristönsuojelulakiin siten, että yksinomaisesti ilmailulain nojalla annettaisiin EU:n meluhallinta-asetuksen soveltamisalaan kuulumattomien lentopaikkojen melunto

Liikenne- ja viestintävirasto oli määrännyt A:lle ajoneuvoveron jälki- ja lisäveroa liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon kuljettamisesta liikenteessä. Liikenne- ja viestintävirasto oli jättänyt A:n oikaisuvaatimuksen tutkimatta, koska oikaisuvaatimus ei ollut saapunut virastolle sen tekemiselle asetetussa 60 päivän määräajassa päätöksen tiedoksisaannista. Hallinto-oikeus oli katsonut, että oikaisuvaatimuksen tekemiselle oli ollut kolmen vuoden määräaika, ja kumonnut Liikenne- ja viestintäviraston päätöksen sekä palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi A:n oikaisuvaatimuksen tutkimiseksi.