Kustannusosakeyhtiö Parvs

Suomen Taideyhdistys on myöntänyt tämän vuoden Edvard Richter -kirjallisuuspalkinnon taidekriitikko Timo Valjakalle kirjasta Taiteen matkassa – Kirjoituksia taiteesta ja sen tekijöistä (Parvs 2024). Palkinto myönnetään ansiokkaasta kuvataidekirjasta tai -kirjoituksesta, ja palkintosumma on 10 000 euroa.

Oliver Whitehead – Future Tense esittelee monialaisen brittitaiteilijan Oliver Whiteheadin (s. 1947) tuotantoa ja sen teemoja. Englannista Suomeen vuonna 1971 asettunut Whitehead työskentelee monipuolisesti maalauksen, piirustusten, grafiikan, valokuvan, kuvanveiston, liikkuvan kuvan ja lavarunouden parissa.

”Taide pidentää ikää” on väite, jolle ei ole syytä nauraa. Niin suomalaiset kuin kansainväliset tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet sen tieteellisesti päteväksi. Tämä tosiasia on nykyisin keskeinen yllyke hankkia taidetta terveydenhuollon eri tiloihin, olivatpa sitten kysymyksessä sairaalat, terveysasemat tai laboratoriot. Toinen motivaatio on julkisin hankinnoin tukea elävien taiteilijoiden työtä.

Parvs-kustantamon Kirjoituksia taiteesta ja arkkitehtuurista -esseekirjasarja saa nyt jatkoa suomeksi ja ruotsiksi. Eturivin taidekriitikoihin kuuluva Timo Valjakka on kirjoittanut taiteesta 1980-luvulta lähtien. Nyt julkaistavan Taiteen matkassa – Kirjoituksia taiteesta ja sen tekijöistä -kirjan teksteissä Valjakka kirjoittaa kohtaamisistaan taiteilijoiden kanssa ja paneutuu siihen, miten he ajattelevat ja työskentelevät. Taiteentutkija Maria Hirvi-Ijäs tarkastelee Att tänka konst – Aspekter på teori och praktik -kirjan esseissään erilaisia tapoja suhtautua taiteeseen, sen yhteiskunnalliseen rooliin ja sen muotoon tietona.

Kuvataiteilijana ja esseistinä tunnetun Teemu Mäen (s. 1967) näytelmät "Jouluevankeliumi" ja "Teoreema" luotaavat suhdettamme uskontoon, kapitalismiin, rakkauteen, binääriseen sukupuoleen – sekä tietysti jouluun. Nämä näytelmät julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa kirjamuodossa.

Gustaf Estlander (1876–1930) oli 1900-luvun ensimmäisten vuosien ahkerin asuinkerrostalojen arkkitehti Suomessa. Hänen suunnittelemansa rakennukset kertovat aikansa kansallisista ja kansainvälisistä tyylivirtauksista, ja hänen piirtämänsä lukuisat linnaromantiikkaa huokuvat talot ovat muovanneet Helsingin kaupunki-ilmettä ja mielikuvaa koko suomalaisesta jugendarkkitehtuurista. Nyt julkaistava kirja esittelee kattavasti Estlanderin arkkitehtuuria.

Valokuvataiteilija Lauri Eriksson (s. 1965) on viime vuosina jäljittänyt elinympäristöstään omaelämäkerrallisia tapahtumia, aineksia ja kerrostumia muovaten niistä uusia sommitelmia: valokuvia ja tekstejä. Lauri Erikssonin omakuvat, maisemat ja havainnot sitovat yhteen kollektiivista kaipuuta ihmisen ja ympäristön monimuotoisessa vuorovaikutuksessa.

Kiitoskirjeitä on Serlachiuksen samannimiseen näyttelyyn liittyvä poikkeuksellinen näyttelykatalogi, jossa nykytaiteilijat nostavat esiin heihin voimakkaasti vaikuttaneita taideteoksia ja kiittävät niiden tekijöitä. Näistä kiitosviesteistä ja teoksista syntyy taiteilijalta toiselle kulkeva polveileva ketju, joka synnyttää teosten ja tekijöiden välille uusia kytkentöjä ja yllättäviä assosiaatioita.

Puolangalla syntynyt kuvataiteilija Niilo Hyttinen (1940–2010) on yksi Kainuun tunnetuimmista kuvataiteilijoista. Hyttisen tuotantoon on tallentunut suomalaisen elämäntavan murros jälkiseurauksineen, ja hänen teoksensa ovat inhimillisen näkökulmansa myötä yhä hätkähdyttävän ajankohtaisia.

Los moimoi de Fuengirola -kirja liittyy näyttely- ja tutkimusprojektiin, jossa taiteilija Riiko Sakkinen (s. 1976) käsittelee suomalaista identiteettiä. Espanjan Aurinkorannikolla Fuengirolassa asuu noin 30 000 suomalaisen yhteisö, jonka jäsenet eivät välitä opiskella paikallista kieltä tai tapoja. He elävät omaa, puolieristäytynyttä elämäänsä ja viettävät kotoisasti aikaa suomalaisissa baareissa ja tukeutuvat omiin suomalaisiin kauppoihinsa, palveluihinsa ja instituutioihinsa. Fuengirolan hallinto onkin nimennyt kuntansa ”Suomen eteläisimmäksi kaupungiksi”.

Iittalan XXVII Valtakunnalliset Taidekirjapäivät palkitsivat Maria Matinmikon ”Valohämy – taide, maisema ja maailmanloppu” -kirjan vuoden 2023 parhaana taidekirjana. Kirjan ovat kustantaneet yhdessä Parvs ja Siltala. Lisäksi Parvs-kustantamon julkaisema ”Helsinki graffiti” -kirja sai kilpailussa Vuoden paras taidekirja -kunniamaininnan.

Raumalaissyntyinen Jarmo Mäkilä (s. 1952) lukeutuu maamme merkittävimpiin kuvataiteilijoihin. Mäkilä on suunnannäyttäjä ja oman tiensä kulkija, ja hänen taiteensa on ollut laajasti esillä myös muualla maailmassa. Rauman taidemuseon näyttelynavajaisissa 7. kesäkuuta julkaistavassa kirjassa Mäkilä avaa taiteensa lähtökohtia autofiktiivisen kirjoittamisen keinoin. Näissä teksteissä ja niihin liitetyissä maalauksissaan hän palaa lapsuutensa maisemiin sodanjälkeisen Suomen uudelleenrakentamisen aikaan.

Taidekirjasta Seinälle nostetut – Lääkärimuotokuvia Hippokrateesta HUSin kokoelmiin (Parvs 2020) on nyt ilmestynyt englanninkielinen ja ruotsinkielinen versio. Upplyft på väggen – Läkarporträtt från Hippokrates till HNS samlingar ja Carers on the Pedestal – Medical Portaiture from Hippokrates to the HUS Collection esittelevät lääkäreiden ja ylihoitajien muotokuvia Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin sekä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan taidekokoelmista.

1990–2000-luvuilla maineeseen noussut ROR (Revolutions on Request) -taiteilijakollektiivi on taas täällä! Paluunäyttelyn (Serlachius Kartano) yhteydessä julkaistu TURBO ROR -lehti esittelee taiteilijaryhmän nykymuodossaan ja taustoittaa sen värikästä historiaa.

Naamiot – Vaihtuvia identiteettejä antiikista nykytaiteeseen -kirja tutkii naamion käyttämisen merkityksiä osana ihmiskunnan historiaa. Esihistoriallisista ajoista asti ihminen on tuntenut tarvetta kätkeä oma identiteettinsä tilapäisesti, tai vaihtaa sitä kokonaan. Kirjaan liittyvä samanniminen näyttely avautuu Serlachiuksella lauantaina 11.5.2024.

Kuvataiteilija Anni Kinnusen The Great Escape on kriittinen puheenvuoro ajasta, jossa muunneltu todellisuus on totta ja jossa mihinkään ei voi luottaa. Kinnusen valokuvia katsoessa on mahdotonta olla ajattelematta performanssia, teon taidetta, elettä, esitystä. Toisaalta kuvat lähestyvät maalausta, esteettistä pintaa, joka kertoo meille tarinoita, esittää epätosia väitteitä.

Yhdysvaltalainen Devan Shimoyama (s. 1989) tutkii karnevalistisissa teoksissaan seksuaalisuuteen, rotuun ja sukupuoleen liittyviä teemoja. Hänen taiteessaan sulautuvat yhteen niin taiteilijan lapsuuden kokemukset, queer-identiteetti, mytologiat kuin taidehistoriakin. Tekniikoiltaan teokset ovat leikitteleviä: taiteilija yhdistelee maalauksiinsa ennakkoluulottomasti erilaisia materiaaleja, kuten kimalletta, kangasta ja strassikiviä, ja työstää myös isoja installaatioita.

Uusi taidekirja ja Villa Gyllenbergissä avautuva näyttely avaavat rakastetun taiteilijan Helene Schjerfbeckin (1862–1946) vähemmän tunnettua puolta: kiinnostusta muotiin ja vaatteisiin. Schjerfbeck rakasti paitsi maalaustaidetta myös muotia ja muodikkaita vaatteita. Asut ja tekstiilit olivatkin usein keskeisessä osassa hänen maalauksissaan. Pinnalliseksi ja ohimeneväksi mielletty muoti on yleensä nähty vastakohtana syvälliselle ja kestävälle taiteelle, eikä taiteen ja muodin yhteyttä ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Moderni taide ja muoti kietoutuivat kuitenkin toisiinsa monin tavoin. Schjerfbeckin lisäksi monet muutkin aikakauden taiteilijat – esimerkiksi Albert Edelfelt, Jalmari Ruokokoski ja Olga Gummerus-Ehrström – kuvasivat muotia teoksissaan. Etenkin ranskalaista muotia seurattiin tuon ajan Suomessa.

Miksi taidetta tehdään? Miten sitä nautitaan? Mikä on taiteen yhteiskunnallinen tehtävä? Mikä on taiteen julkisen rahoituksen oikeutus ja päämäärä? Mitä on avantgarde ja mitä on kriittinen taide? Onko taiteella todellista yhteiskunnallista merkitystä ja pitääkö sellaista vaikuttavuutta taiteelta vaatia? Mitä on viime vuosina yliopistoissa omaksi oppiaineekseen noussut taiteellinen tutkimus? Entä mikä on taiteen suhde tietoon, filosofiaan, politiikkaan, kuolemaan, ilmastonmuutokseen ja posthumanismiin?

Parvs-taidekirjakustantamon uudessa kirjasarjassa ”Kirjoituksia taiteesta ja arkkitehtuurista” julkaistaan ansioituneiden taiteen ja arkkitehtuurin tutkijoiden esseitä ja muita valikoituja kirjoituksia. Joukossa on sekä uusia tekstejä että arkistojen helmiä. Kolmen ensimmäisen osan kirjoittajina ovat taidekriitikko Marja-Terttu Kivirinta, taidehistorian professori emerita Riitta Nikula sekä tietokirjailija ja taiteilija Harri Kalha.