Työlainsäädännön uudistaminen, kansainväliset sitoumukset ja perustuslaki

Työoikeuden professorit arvostelivat valmistelua

Lapin yliopiston työoikeuden professori Jaana Paanetoja tarkasteli hallituksen suunnittelemia työlakien muutoksia työoikeuden sääntelyhistorian ja periaatteiden näkökulmasta. Hän perään kuulutti työoikeudellisen asiantuntemuksen merkitystä lainvalmistelussa, lakien vaikuttavuuden parempaa selvittämistä ja lainvalmistelun vakiintuneiden pelisääntöjen noudattamista. Ilman niitä tavoiteltuja tuloksia ei saavuteta.

Emeritusprofessori Matti Mikkola nosti pääkysymyksenä esiin työntekijöiden oikeuksille asetettavat katot, jotka kansainvälisten oikeuksien näkökulmasta katsotaan sellaisiksi neuvotteluoikeuden rajoituksiksi, joihin tulee olla vankat perusteet. Euroopan Ihmisoikeussopimus ja Euroopan sosiaalinen peruskirja sallivat oikeuksien rajoittamisen vain, 1) kun se tapahtuu lailla tai työehtosopimuksella, 2) kun siihen on pätevä syy mm. kansallisen turvallisuuden tai kansanterveyden tähden ja 3) kun rajoitus on välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa. Ne eivät sitä vastoin salli oikeuksien rajoittamista taloudellisin tai ideologisin perustein. Tämä pätee myös lakko-oikeuteen, myötätuntolakot mukaan lukien.

Svenska handelshögskolan’in professori Niklas Bruun tarkasteli Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yhdistymis- ja sopimusvapautta koskevia sopimuksia 87 ja 98. Hän totesi, että näiden perusteella Suomi on sitoutunut kunnioittamaan työmarkkinaosapuolten sopimusvapautta. Bruun totesi kuitenkin, että pakottavien taloudellisten tai sosiaalisten syiden vuoksi valtio voi poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa rajoittaa sopimusvapautta, kun se on välttämätöntä.Rajoitukset ovat kuitenkin mahdollisia vain tarkasti määriteltyjen edellytysten täyttyessä: Rajoitusten tulee mm. olla määräaikaisia ja selkeästi kohdennettuja.Kun puututaan sopimusten palkkalausekkeisiin, on pidettävä huoli siitä, etteivät vaikutukset ole syrjiviä ja etteivät matalat palkat jää alle vähimmäistoimeentulon.

Yhdessä toimimista kaikilla tasoilla

Kansainväliset sopimukset edellyttävät työmarkkinajärjestöjen osallistumista lainsäädännön valmisteluun etenkin fyysistä ja henkistä työsuojelua, koulutusta ja joukkoirtisanomisia koskevissa kysymyksissä. Toisaalta kansainväliset sopimukset edellyttävät Suomelta yhteistoiminnan ja yhteisymmärryksen edistämistä myös työpaikoilla niin taloudellisissa, sosiaalisissa kuin sosiokulttuurisissakin kysymyksissä aina yritysten strategisia kysymyksiä myöten.

Valtion vahva rooli

Uudenlaista sopimusmallia nyt haettaessa valtion rooli on jälleen kerran noussut poikkeuksellisen keskeiseen asemaan. Hallituksen asettuminen työmarkkinoiden neuvottelujen suuntaajaksi ja ohjaajaksi ”kattojen” avulla ei saa helposti hyväksyntää kansainvälisessä käytännössä.