Elinkeinonharjoittajan tunnusmerkkiä voi käyttää jonkun muun verkko-osoitteessa

HELSINGIN YLIOPISTO

Viestintäosasto

19.1.2010

Elinkeinonharjoittajan tunnusmerkkiä voi käyttää jonkun muun verkko-osoitteessa

Väitöstutkimus osoittaa, että verkko-osoitteisiin liittyvässä käytössä tunnusmerkkioikeuden suoja eroaa eräiltä osin yleisestä tunnusmerkkioikeudellisesta suojasta. Tunnusmerkin käyttötapa on tulevaisuudessa yhä ratkaisevampi suojan määräytymisessä.

Taina Pihlajarinteen väitöskirja Tunnusmerkin suoja verkkotunnuskäytössä tarkastetaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 23.1.2010.

Yrityksen verkko-osoite on usein yrityksen tärkeimpiä markkinoinnin välineitä. Esimerkiksi verkkokaupan koko liikevaihto voi kertyä Internet-sivun kautta syntyneistä asiakaskontakteista. Nykyaikaisessa liiketoiminnassa ei siis ole yhdentekevää, minkälaisia verkko-osoitteita yritys tai sen kilpailijat voivat rekisteröidä. Tavaramerkin tai toiminimen haltija voi eräissä tapauksissa puuttua tunnusmerkkiään loukkaavan verkko-osoitteen käyttöön.

Pihlajarinne tarkastelee väitöstutkimuksessaan, millainen oikeudellinen suoja suojatulla tunnuksella on tilanteessa, jossa sen haltija väittää, että toisen organisaation tai yksityishenkilön rekisteröimä verkkotunnus loukkaa tunnusmerkin luomaa yksinoikeutta. Hän selvittää, onko tunnusmerkillä verkko-osoitteen suhteen sama suoja kuin muissa käyttötilanteissa.

Tutkimuksessa selvitetään alkuperäisen tunnusmerkin haltijan merkilleen saamaa suojaa ja sitä, miten tuota merkkiä muistuttavan verkko-osoitteen voi peruuttaa tai siirtää nyt olemassa olevien säännösten mukaan (fi-verkkotunnusta koskeva Suomen verkkotunnuslaki, eu-verkkotunnusta koskeva eu-verkkotunnusasetus ja muun muassa com- ja net-verkkotunnuksia koskeva UDRP-ratkaisusäännöstö). Pihlajarinne tutkii lisäksi, minkälaisen suojan tavaramerkki- ja toiminimilainsäädäntö ja laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa antavat tunnusmerkille verkko-osoitekäyttöä vastaan.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että verkko-osoitteeseen liittyvässä käytössä tunnusmerkkioikeuden perusteella syntyvä suoja eroaa eräiltä osin yleisestä tunnusmerkkioikeudellisesta suojasta. Verkko-osoitteen peruuttamista ja siirtämistä koskevien kysymyksien ratkaisuun vaikuttavat seuraavat perusteet: verkko-osoitteen rekisteröinnin ajankohta, sekoitettavuus ja tunnusmerkin itsenäisen liikearvon loukkaaminen. Lisäksi on tyypillistä edellyttää, ettei verkkotunnuksen haltijalla ole oikeutettua perustetta verkkotunnukseen ja että hän on ollut vilpillisessä mielessä.

Verkko-osoitteen rekisteröintiin voidaan puuttua verkkotunnuksen peruuttamista ja siirtämistä koskevien säännösten perusteella riippumatta siitä, ulottuuko osoitteen käyttö tunnusmerkin maantieteelliselle suoja-alueelle. Tunnusmerkki voi saada suojaa, vaikka sitä ei käytettäisikään elinkeinotoiminnassa. Verkko-osoitteen, peruuttaminen tai siirtäminen ei edellytä, että sitä käytetään tunnusmerkille ominaisella tai tunnusmerkin alkuperä- tai yksilöintitehtäviä vahingoittavalla tavalla. Esimerkiksi tunnusmerkin ja verkko-osoitteen sekoitettavuutta tulkitaan usein autonomisesti siten, että kokonaisarvioinnin sijasta arvioitavana on Internetin käyttäjän saama käsitys sivun haltijasta ennen sivun avaamista ilmenevien seikkojen perusteella.

Pihlajarinteen mukaan on havaittavissa merkkejä siitä, että myös tunnusmerkkejä koskevaa yksinoikeuslainsäädäntöä sovellettaessa suojan saamisen edellytykset olisivat muuttumassa. Yksinoikeuslakien tulkinnat näyttävät osin lähestyvän verkkotunnusrekisteröinnin peruuttamista ja siirtämistä koskevissa säännöksissä omaksuttuja ratkaisumalleja. Kehitys merkitsee, että tunnusmerkin käyttötavalla on kasvavaa merkitystä suojan sisällön määräytymisessä.

Yhteystiedot: s-posti taina.pihlajarinne@helsinki.fi , puhelin 09-191 22656.