Laiskiainen ja viherlevä elävät symbioosissa

Jaa
Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa tehty tutkimus osoittaa, että laiskiaisen erikoislaatuinen vihertävänharmaa väri johtuu sen turkissa elävistä viherlevistä. Vihertävä säväys parantaa laiskiaisten jo ennestään erinomaista suojaväriä. Tulokset vahvistavat käsityksen, että laiskiaiset elävät symbioosissa Trichophilus welckeri -viherlevän (Chlorophyta, Ulvophyceae) kanssa. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että laiskiaisen turkissa elää useita Trichophilus-suvun lajeja ja runsaasti myös muita viherlevälajeja. Tulokset julkaistiin BMC Evolutionary Biology -lehdessä.

Jo 1800-luvulla kuvattu Trichophilus welckeri -levä on erikoistunut laiskiaisiin; levää on löydetty ainoastaan laiskiaisten karvoista. Trichophilus siirtyy ilmeisesti ensimmäisten elinviikkojen aikana emoilta poikasille. Tuore tutkimus osoittaa, että tämän viherleväsuvun lajit ja laiskiaislajit ovat evoluution kuluessa eriytyneet yhdessä, levä- ja laiskiaislajien muodostamina parivaljakkoina. Tietty Trichophilus-laji on symbioosissa tietyn laiskiaislajin kanssa. Saman laiskiaislajin Trichophilus-levät olivat pitkistä maantieteellisistä etäisyyksistä huolimatta yhteneväisiä. 

Lisäksi tulokset osoittivat, että myös muut levälajit ehtivät laiskiaisten elämän aikana pesiytyä niiden karvojen syviin uurteisiin. Näyttää siltä, että laiskiaislajit ovat niin hitaita, että ympäristöstä leviävät viherlevät voivat kasvaa niiden turkissa. Laiskiainen laskeutuu puusta maahan noin kerran viikossa.

Tutkijat keräsivät kaikkien kuuden tunnetun laiskiaislajin karvoja neljästä maasta: Brasiliasta, Costa Ricasta, Panamasta ja Ranskan Guianasta. Tutkimusaineisto koostui 71 laiskiaisyksilön karvoista. Laiskiainen maastoutuu vivahteikkaan turkkinsa ansiosta niin hyvin trooppiseen metsään, että karvanäytteiden saaminen ei ollut helppoa. Yhden laiskiaisen havaitsemiseen saattoi mennä päivä, vaikka siihen kiinnitetty elektroninen panta kertoi tutkijoille eläimen olevan näköetäisyydellä. 

Tutkijat eristivät karvoista DNA-näytteitä, joista he rakensivat DNA-kirjastoja. Niistä saatujen 426 sekvenssin avulla he erottelivat karvoista niissä elelevät aitotumalliset eliöt. Karvojen uurteista löytyi iso eliöiden kirjo: ripsiseläimiä, sieniä, alkueläimiä, hämähäkkejä ja oletusten mukaisesti viherleviä. 73 prosenttia karvoista sisälsi levää.

Lisätietoa
Tutkija, yliopistonlehtori Jaanika Blomster
Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
jaanika.blomster@helsinki.fi
P. (09) 191 57822

Valokuva: Milla Suutari

Kuvat

Kuvassa laiskiainen, kuvaaja Milla Suutari.
Kuvassa laiskiainen, kuvaaja Milla Suutari.
Lataa

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen yhteisö, joka tuottaa tieteen voimalla kestävää tulevaisuutta koko maailman parhaaksi. Kansainvälisissä yliopistovertailuissa Helsingin yliopisto sijoittuu maailman parhaan yhden prosentin joukkoon. Monitieteinen yliopisto toimii neljällä kampuksella Helsingissä sekä Lahden, Mikkelin ja Seinäjoen yliopistokeskuksissa. Lisäksi sillä on kuusi tutkimusasemaa eri puolilla Suomea ja yksi Keniassa. Yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
World GlobeA line styled icon from Orion Icon Library.HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye