Miten vanki, mielenterveyskuntoutuja tai maahanmuuttaja pärjää nyky-yhteiskunnassa?

Kristiina Brunilaa kiinnostaa, miten erityisesti koulutuspolitiikka muokkaa sellaisten lasten ja nuorten elämää, jotka parhaillaan ovat koulutuksessa mutta myös koulutuksen ja työelämän ulkopuolella erilaisten toimenpiteiden kohteina. Opettajilla sekä lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä on useimmiten jo lähtökohtaisesti vahvoja ennakko-oletuksia siitä, millaisia heidän opetukseensa tulevat ovat ja joita he näitä tunnistamatta uusintavat omassa toiminnassaan.

Laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä

Brunilan mielestä tarvitaan enemmän laajaa yhteiskunnallista ja kriittistä ymmärrystä siitä, minkä takia esimerkiksi mielenterveys on tällä hetkellä niin kovin keskusteltu teema. Samalla erilaisten diagnoosien määrä on kasvanut.

– Valitettavan vähän pohditaan sitä, mistä on laajemmin kysymys, ja helposti pidetään itsestäänselvyytenä sitä, että lapset ja nuoret voivat huonosti, Brunila toteaa.

Tähän ratkaisuksi esitetään yksilöön kohdistuvia toimia kuten moniammatillisia tiimejä ja lääkitystä. Samoin syrjäytymistä on koetettu ehkäistä lukuisten lyhytkestoisten toimenpiteiden avulla. Lasten ja nuorten asemaa koskeva yhteiskunnallinen keskustelu on edelleen huolipuhetta aikuisilta aikuisille.

Brunilan mukaan on paljon projekteja ja resursseja, jotka eivät kohtaa nuoria. Valtavasta määrästä kuntouttamista, kotouttamista ja kaikesta muusta hyvää tarkoittavasta ei ole välttämättä näyttöä, että ne auttaisivat nuorta koulutukseen tai työelämään. Potentiaalia jää käyttämättä, rahat valuvat hukkaan.

Hyvää tarkoittaminen ei riitä

Usein on pidetty itsestään selvänä sitä, että ongelma on yksilössä, jota lähdetään erilaisin toimin kehittämään, kuntouttamaan, kasvattamaan, kouluttamaan, eheyttämään ja voimaannuttamaan. Tämä ei Brunilan mukaan ole uutta, koska samaan aikaan kysymys hyvinvoinnista on muuttunut yksilölliseksi. Ongelmallista on kuitenkin se, että lasten, nuorten ja heidän perheidensä kohtaamat ongelmat, kuten koulutuksen ja työn puute, köyhyys, tai se, ettei ole varaa opiskella, ovat yhteiskunnallisia ongelmia.

– Lähtökohtaisesti koulutuksesta puhutaan ikään kuin yhteistä hyvää kaikille tuottavana, ratkaisuna kaikkiin ongelmiin, Brunila lataa.

Kasvatustieteetkään eivät saa synninpäästöä

Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa toimiva Youth on the move- projektissa ja koko Brunilan tutkimusryhmässä tutkitaan sitä, miten erilaisilla yhteiskunnallisilla ja kulttuurisilla käytännöillä rakennetaan ja ylläpidetään eriarvoisuutta. Tähän syyllistyvät myös kasvatustieteet, jotka Brunilan mukaan usein jättävät huomiotta eriarvoisuuteen, syrjäytymiseen, köyhyyteen, rasismiin, kiusaamiseen, marginalisointiin liittyviä teemoja tai sitten niitä tarkastellaan melko yksilölähtöisesti ja psykologisesti. Samalla jätetään laajempia yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja historiallisia näkökulmia ulkopuolelle.

Nuoret koulutuksen ja työelämän ulkopuolella

On monia syitä nuorten jäämiseen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, ja ne usein kohdistuvat yksilöön esimerkiksi mielenterveyden ongelmina tai taustaan kuten vankilaan, kotiin, maahanmuuttajuuteen.

– Tutkimuksemme kohdistuu myös korkeakoulutuksessa oleviin nuoriin aikuisiin sekä lapsiin ja nuoriin, jotka nähdään ongelmina päiväkodissa ja koulussa, Brunila kertoo. Meillä on varsin laaja fokus ja aineisto mikä mahdollistaa tarkastella tilannetta hyvin erilaisista näkökulmista ja vertailevasti.

Tutkijat ovat viime vuosina vierailleet lukuisissa koulutusorganisaatioissa, ohjaavassa nuorisotyössä, päiväkodeissa, kouluissa, vankiloissa ja erilaisissa lyhytkestoisissa projekteissa. He ovat haastatelleet useita satoja lapsia ja nuoria ja heidän kanssaan työskenteleviä aikuisia ja viranomaisia. Tutkimuksessa on analysoitu poliittisia dokumentteja, asiakirjoja, mediatekstejä ja tilastoja.

Tutkimuksella on selvästi tilaus, sillä Youth on the move on tuottanut yli kolmekymmentä korkeatasoista kansainvälistä julkaisua, paljon huomiota saaneita kansainvälisiä ja kansallisia tilaisuuksia, tutkijavaihtoa ja vierailuja eri yliopistoihin, useita pro gradu-tutkielmia ja viimeistelyvaiheeseen saatuja väitöskirjoja.

Lisätietoja:

Kristiina Brunila, puh. 050 310 9827, s-posti kristiina.brunila@helsinki.fi