Kuluttajallakin on vastuu litiumioniakkujen turvallisuudesta

Yhteiskunnan sähköistyminen jatkuu teknologisen kehityksen myötä ja etenee uusille alueille. Yksi merkittävä trendi on mobiilisähkö, akkuihin ja vähävirtaisiin tekniikoihin perustuva tapa toteuttaa langattomuutta. Litiumioniakkuja onkin jo kaikkialla, mutta niihin liittyy vielä paljon avoimia turvallisuus- ja riskivastuukysymyksiä: miten kannettaviin akkuihin liittyvät vastuut siirtyvät toimijaketjussa ja kenen vastuulla ovat mahdollisten riskitilanteiden seuraukset toimijaketjun eri kohdissa. Tätä selviteltiin laajassa Gaia Consultingin hankkeessa, jossa myös STEK ry oli rahoittajana.

Litiumioniakkujen määrän kasvu jatkuu
Joidenkin arvioiden mukaan litiumioniakkujen määrä voisi tulevina vuosina jopa kymmenkertaistua. Akkujen kysynnästä 80–90% odotetaan kohdentuvan sähköisiin kulkuneuvoihin, noin 5–10% energian varastointiin ja 5–10% kuluttajaelektroniikkaan. Akkujen määrä kasvaa voimakkaasti kotona ja työpaikoilla, ranteessa, taskuissa ja leluissa, liikenteen sähköistyessä ja sähkön varastoinnin arkipäivästyessä.

Vahingoittunut akku on aina riski
Toisin kuin monet muut akkutyypit, litiumioniakut palavat ja voivat sytyttää itsensä. Lämpökarkaaminen on sarja kemiallisia lämpöä vapauttavia reaktioita, jotka johtavat akun elektrolyytin syttymiseen. Vaikka pienen akun palokuorma ei ole kovin suuri, lämpökarkaamisen aiheuttama kiivas palo tekee akusta merkittävän syttymälähteen. Keskeinen vaaratekijä ovat myös akkujen sisältämät myrkylliset aineet, joista voi muodostua laajalle leviäviä palokaasuja. Akkujen paloturvallisuus toki paranee akkutekniikan kehittyessä. Koska litiumioniakkujen perusarkkitehtuuriin tuskin kovin nopeasti tulee muutoksia, voi siksi nykyisenlainen, pienikin akku sytyttää tulipalon.

Kuluttajan vastuu korostuu verkkokaupassa ja kierrätyksessä
Litiumioniakkuja liikkuu todella paljon erilaisissa kuljetusketjuissa. Kaikki lähettäjät ja erityisesti kuluttajat eivät aina ymmärrä tai ole tietoisia velvollisuuksistaan, jolloin syntyy tarpeettomia vaaroja. Kuitenkin myös kuluttajalla on huolellisuusvelvoite toimia oikein. Vastuu korostuu erityisesti verkkokauppojen tuotepalautuksissa ja kierrätyksessä.

Huolellisuusvelvoite tarkoittaa, että jokaisen on toimittava järkevästi ja noudatettava annettuja ohjeita. Jos esimerkiksi akkua keräyspisteelle jättäessä laiminlyö keräyspisteen ohjeita tai laittaa litiumioniakun sähkö- ja elektroniikkaromun sekaan, ei toimi huolellisesti. Silloin saattaa olla tuottamusvastuussa niistä vahingoista, joita toiminnasta aiheutuu. Kierrättämättä jätetty litiumioniakku voi aiheuttaa myös jätehuollossa vakavia vaaratilanteita, ja akkupalon seurauksena voidaan jopa menettää ihmishenkiä.

Lisääntyneen verkkokaupan myötä erityisesti tuotepalautuksiin liittyvistä riskeistä tulisi kuluttajankin olla tietoinen. Tuotepalautusta tekevä saattaa pakata palautuksen eri pakkaukseen kuin missä se toimitettiin, jolloin merkinnät akusta häviävät. Takuupalautuksissa kuluttaja ei välttämättä ollenkaan edes ymmärrä, että viallista akkua ei missään tapauksessa saisi lähettää postitse.

Litiumioniakkujen kuljetus kuuluu vaarallisten aineiden kuljetuksen säädösten ja kansainvälisten sopimusten alaisuuteen. Säädökset asettavat lähettäjälle velvollisuuden pakata akut tietyllä tavalla ja merkitä pakkaukset asianmukaisesti. Kuluttajien ei tarvitse olla perillä yksityiskohtaisista määräyksistä, mutta kuluttajallakin on toki velvollisuus ilmoittaa kuljetusyritykselle lähetyksen sisältävästä litiumioniakusta.

Paras varokeino on tylsä: käyttöohjeiden noudattaminen ja ennakointi
Akkupalo on äärimmäisen vaikea sammuttaa, ja syttyy helposti uudelleen. Paras sammutusmenetelmä on jäähdyttäminen suurella vesimäärällä lämpökarkaamisen hidastamiseksi.

Paras keino välttää litiumioniakun palo on ennakointi: käyttämällä vain laadukkaita akkuja ja asentamalla ja käyttämällä niitä käyttöohjeiden mukaisesti. Epänormaalit käyttötilanteet ja ulkoiset vauriot tai altistuminen lämmölle on aina riski. Myös seurausten minimointi on hyvää ennakointia. Siksi akkua ei pitäisi esim. jättää yksin latautumaan ympäristöön, jossa on helposti syttyvää materiaalia.

Lue lisää litiumioniakkujen turvallisuudesta>>>

_____________________________

Hankkeessa mainittuja esimerkkejä mahdollisesta kuluttajan tuottamuksellisesta vastuusta:

Esimerkki: Käytettyjen akkujen ja paristojen keräyspisteeseen tuotu litiumioniakku (esim. sähköpyörän) lämpökarkaa ja aiheuttaa tulipalon, josta seuraa merkittäviä vahinkoja. Keräyspiste voi olla EU:n akkuasetusehdotuksen mukaisesti esim. kivijalkaelintarvikekauppa. Liite

Esimerkki. Kuluttaja käyttää EU- jakelijalta ostettua akullista tuotetta esim. sähköpolkupyörää väärin/oikein, minkä seurauksena akku lämpökarkaa ja aiheuttaa tulipalon. Liite
Esimerkki:  SER:n seassa oleva akku lämpökarkaa ja aiheuttaa tulipalon kierrätyspisteessä esim. kaupassa tai operaattorin tiloissa. Liite

Laajassa akkuturvallisuuden riskejä ja vastuita selvittäneessä hankkeessa selvitettiin litiumioniakkujen keskeisimpien turvallisuusriskien ohella vastuunjakoa ja korvausvelvollisuutta, joka akun aiheuttama vahinko eri toimijaosapuolille saattaa aiheuttaa. Hanke selvitti laajasti akkuteknologioiden riskejä henkilöturvallisuudelle koko akun elinkaaren ajalta sekä riskien varautumisen nykytilaa, tuottaen myös suosituksia riskeihin varautumisesta. Selvityksen toteutti Gaia Consulting, ja sen rahoittajina olivat STEK ry:n ohella Kaupan Liitto, Recser Oy, Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliitto ja Logistiikkayritysten Liitto.