Psykiatristen sairaalapaikkojen alasajo koettelee omaisten jaksamista

Suomessa on mittava mielenterveyspalveluiden hoitovaje. Mielenterveysavun heikko saatavuus, hoidon jatkuvuuden haasteet ja huutava pula sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista ovat johtaneet siihen, että sairastuneen läheiset joutuvat ottamaan vastuuta, joka kuuluisi ammattilaisille. Tilanne on lisännyt merkittävästi mielenterveysomaisten kuormittumista ja moni uupuu kohtuuttoman taakan alle.

– Erityisen akuutti ja mielenterveysomaisia kuormittava asia on psykiatristen sairaalapaikkojen alasajo. Kehityssuunta on kestämätön, sillä paikkojen määrä on jo nykyisellään aivan liian vähäinen, sanoo Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFamin toiminnanjohtaja Tiina Puranen.

THL:n toteuttama selvitys osoittaa, että viimeisen viiden vuoden aikana psykiatristen sairaalapaikkojen määrä on vähentynyt 41 % ja 50 vuodessa yhteensä 88 %. Myös hoitopäivien määrä on vähentynyt ja kesto lyhentynyt.

– Kun henkilöllä murtuu jalka, hän pääsee nopeasti hoitoon. Tällä hetkellä vakavaa psykiatrista sairautta sairastava henkilö voi jäädä ilman välitöntä sairaalahoitoa, vaikka se olisi hoidollisesti tarpeellista. Ongelmana on myös, että monesti potilas kotiutetaan ennenaikaisesti ja hyvin alkanut hoito keskeytyy.

Käytännössä hoitoon pääsyn pitkittyminen tarkoittaa sitä, että sairastuneen tulee pärjätä kotona omin avuin, usein perheenjäsenen tai muun läheisen tuella.

– Omaiset kuvaavat, että he elävät jatkuvasti ikään kuin tuntosarvet koholla peläten ja odottaen mitä seuraavaksi tapahtuu. Jatkuva hätä, huoli ja vastuu vakavasti sairastuneesta kuormittavat ja ajavat jaksamisen äärirajoille.

– Joissakin tapauksissa avun puute voi aiheuttaa perheissä jopa henkeä uhkaavia tilanteita. Meidän on pystyttävä turvaamaan riittävä hoito tarvitseville, sillä yksikin tällainen traumaattinen tapahtuma on liikaa, jatkaa Puranen.

Hoitojärjestelmä olettaa usein automaattisesti, että omainen kantaa vastuun sairastuneesta läheisestään. Vaikka läheiset ovat tärkeä ja luonnollinen tukiverkko sairastuneelle, he eivät ole mielenterveystyön ammattilaisia.

– Sairastuneen läheiset huolehtivat työn ja itsensä lisäksi usein myös perheen arjesta. On kohtuutonta vaatia, että he joutuvat ottamaan vastuun myös sairastuneen hoidosta. Valitettavasti tämä on arkipäivää monelle.

 

Mielenterveysomaiset on huomioitava mielenterveyspalveluissa

FinFamin omaiskyselyn (2021) mukaan jopa 71 % vastaajista koki, että heidän vastuunsa sairastuneen läheisen hoidosta on kasvanut. Kun hoitovastuu kasvaa, läheisten kokema huoli, stressi, uupumus ja yksinäisyys lisääntyvät. Mielenterveysomaiset kuuluvatkin terveydelliseen riskiryhmään kuormittavan omaistilanteen vuoksi.

– On tärkeää, että hoidon suunnittelussa ja sen seurannassa otetaan huomioon myös omaiset, joiden elämään läheisen psyykkinen sairaus vaikuttaa, ja jotka toimivat sairastuneen hyvinvoinnin ja arjessa selviytymisen tukena, muistuttaa Puranen.

Raskas tilanne voi helposti johtaa siihen, että myös omainen sairastuu.

– Omainen saa harvoin riittävästi tietoa sairastuneen hoidosta, eikä tule usein kuulluksi. Jos sivuutamme sairastuneen läheiset ja emme huolehdi heidän jaksamisestaan, sairastuneita voi olla useampi.

Jo nyt on nähtävissä hyvinvointialueiden erilaisuus sekä lähtökohdiltaan vaihtelevat ja eri vaiheessa olevat palvelujärjestelmät. Seuraavalla hallituskaudella on tehtävä kestäviä ja yhteiskunnallisesti kantavia toimia sekä varmistettava kansalaisten tasavertainen kohtelu. 

– Omaiselle tärkein tuki on, että sairastunut saa apua ja hyvää hoitoa ajoissa. Päättäjien on huolehdittava, että asuinpaikasta riippumatta mielenterveysasiakas saa tarpeenmukaista ja vaikuttavaa hoitoa ja hänen läheisensä tarvitsemaansa tukea. Siihen heillä on oikeus, painottaa Puranen.

Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö ja tarpeenmukainen mielenterveyshäiriöiden hoito ovat investointeja tulevaisuuteen. Siksi palveluiden saatavuus on mitoitettava sen mukaan, mitä sairastuneen hoito vaatii.

– Varhainen hoito ennaltaehkäisee oireen tai häiriön syvenemistä ja vähentää muiden terveydenhuoltopalveluiden käyttöä.

– Ajoissa annettu tarpeenmukainen hoito vähentääkin inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös taloudellisia kustannuksia.