Pelintekijät, uuden ajan idolit?

Ville Sorsa on valvonut koko yön. Alan Wake 2 on juuri voittanut maailman suurimmassa pelialan gaalassa Game Awardseissa kolme palkintoa: parhaasta ohjauksesta, tarinankerronnasta ja kuvasuunnittelusta.

”Kun tämän tason kansainvälinen palkinto tulee, menee hetki sitä sulatellessa”, sanoo Sorsa. Hänen mielestään gaalan pokaalit menivät oikeisiin osoitteisiin, niihin, joissa osaaminen oli vahvimmillaan. ”Oli korkeatasoinen rosteri, normaalivuonna kuka tahansa olisi voinut voittaa Game of the Year -palkinnon.”

”Kun voitettiin Control-pelin kanssa palkinto parhaasta äänestä vuonna 2019, se on itselle kovin tunnustus, joka ei kovin montaa kertaa ehkä osu uran aikana kohdalle. Mutta tällaiset tunnustukset motivoivat ottamaan riskejä ja luomaan omanlaista ja uniikkia sisältöä.”

Pelien luojat tähtinä

Varsinaiset idolit ovat totutusti pop-tähtiä, näyttelijöitä tai huippu-urheilijoita. Remedyn peleissä tunnettuja Hollywood-näyttelijöitä on käytetty ainakin 10 vuoden ajan. Alan Wake 2:ssa suomalaisista näyttelijöistä mainittakoon Peter Franzén, Martti Suosalo ja Ilkka Villi.

Mutta tätä nykyä voi pelien tekijöitäkin kutsua tähdiksi ja idoleiksi. Sorsan mukaan sellaiset pelisuunnittelijat kuin Hideo Kojima ja Sami Järvi saavat osakseen paljon ihailua ja fanitusta. Sami Järvi on tunnettu toki myös Max Payne- ja Alan Wake -pelien hahmoina.

Julkaisun jälkeiset hyvät arvostelut ja suuri näkyvyys Game Awardseissa ovat vaikuttaneet myös Ville Sorsan elämään. Sosiaalinen media on ”punaisena”, ja huomiota tulee aikaisempaa enemmän. ”Hyvältä se tuntuu, tietenkin hienoa että ihmiset ilmaisevat kiitollisuuden tunnetta, ja sitä kuinka paljon he pitävät tuotteesta. Se vahvistaa oman työn merkityksellisyyttä.”

Sorsa on itse pelannut 80-luvulta asti, muttei ajatellut ammatikseen peliäänten tekemistä pitkään aikaan. Alalle hän kuitenkin työllistyi ensimmäisessä aallossa 2010-luvun alussa. Sorsalla on vahva tausta musiikkituottajana ja äänen teknisessä muokkaamisessa. Alkuperäinen ajatus oli jäädä elokuva-alalle tekemään jälkituotantoa, mutta pelipuoli kiinnosti, eikä hän vaihtaisi enää alaa. 

Suomalaisuus on kansainvälisesti mielenkiintoista ja eksoottista

Sorsan mukaan kuluttajat ja devaajat tuntuvat arvostavan rohkeutta tuoda oman maan estetiikkaa ja fiilistä peleihin.

Suomalaisuutta on tuotu niihin tietoisesti asteittain. Remedy on toki jo pidemmän aikaa käyttänyt peleissä yksittäisiä kotimaisia näyttelijöitä ja musiikkia – Poets of the Fall nousi maailmankuuluksi yhtyeeksi Max Payne 2:n ansiosta vuonna 2003.

Alan Wake 2 -prosessissa on oltu entistä rohkeampia. ”Kaikki tuollainen taiteellinen innovointi on riski”, sanoo Sorsa. ”Hyvä vastaanotto on toiminut positiivisena signaalina sille, että suomalaisuutta kannattaa tuoda enemmän esille.”

Alan Wake 2 ja uudenlainen yhteistyö musiikkialan kanssa 

Creative Finlandin kanssa yhteistyössä järjestetyssä Open Creative House x SHINE! -tapahtumassa toimialoja ylittävästä luovasta yhteistyöstä olivat Sorsan lisäksi keskustelemassa pelisäveltäjä Petri Alanko, Poets of the Fallin kitaristi Olli Tukiainen sekä musiikkiyhtiö The Fried Musicin ja Nordic Music Partnersin toimitusjohtajaa Riku Salomaa.

Hyväntuulisesta keskustelusta käy ilmi, että prosessi on ollut tekijöille vaativa, ja Sorsan muutamaan otteeseen lausuma ”Making games is hard” ehtii paneelin aikana muodostua naurunremakkaa herättäväksi lentäväksi lauseeksi.

Sorsa kertoo, että Alan Wake 2:n kohdalla ajatuksena on ollut tarinaan sidotun uniikin musiikkisisällön tuottaminen. Aiempaan verrattuna uutta on yhteistyön laajuus ja se, kuinka monia eri tahoja onnistuttu saamaan mukaan. Remedyllä ollaan aallonharjalla sisällöntuottamisessa, maailmalla ei ole tässä skaalassa tehty vastaavanlaista yhteistyötä peli- ja musiikkialan välillä.

”On tehty kolmen albumin verran musiikkia, onnistuttiin saamaan kotimaisia, skandinaavisia ja kansainvälisiä yhteistyökumppaneita, ja se on vaatinut pitkää duunia. Fried Musicin kanssa keskusteltiin jo kuusi vuotta sitten yhteistyöstä.”

Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että olemassa olevan musiikin lisensoimisen sijaan kirjoitetaan uutta musiikkia peliä varten. Se on innovaatio, jota muualla ei ole vielä ainakaan samassa mittakaavassa käytetty. ”On strategisesti tärkeää, että musiikkia voidaan hyödyntää pelien tekemisessä tällä tavoin, ja trendi tulee varmasti jatkumaan,” Sorsa uskoo.

Musiikkiteollisuudelle tästä on selkein etu, kun artistit ja taiteilijat pystyvät saavuttamaan täysin uuden kuluttajakunnan.

Peli- ja musiikkialan tulevaisuus tekoälyn seurassa

Sorsan mukaan teknologia tulee muuttamaan pelejä entistä fotorealistisemmiksi. Elokuvallisuus ja visuaalisuus tulevat olemaan sitä luokkaa, että on vaikea erottaa, nähdäänkö oikeasti kuvattua vai pelimoottorilla tuotettua kuvaa.  

”Kristallipallosta sen tarkemmin näkemättä tekoäly tulee dramaattisesti muuttamaan luovia aloja. Musiikkiala tulee olemaan kovan rakennemuutoksen edessä. Olen verrannut tätä vähän samaan tapaan kuin että ensin tuli painoteknologia, sitten savikiekot, kun alettiin tallentaa musiikkia. Sen jälkeen digitaalisen musiikin murros, ja nyt AI.”

Sorsa on aina hyväksynyt uudet teknologiset innovaatiot suurena mahdollisuutena tehdä uusia asioita. Aina tulee myös vastustusta. Musiikkiteollisuudella on näytön paikka, jottei toistettaisi samoja virheitä, joita tehtiin musiikin digitalisoitumisen aikaan, vaan pystyttäisiin hyötymään tästä murroksesta. ”Mutta se on haastavaa, kun pitää määritellä uudelleen taiteen luomisen raamit ja miettiä rakenteet omistamisen ja tekijänoikeuksien kulmasta.”  

Hän pohtii, että tekoäly on hyvä generoimaan sisältöä, joka perustuu ihmisten luomaan lähdemateriaaliin, mutta jos käytetään pelkästään AI:ta, sen tuottama materiaali alkaa lopulta rappeutua ja toistaa itseään.

Inhimillisen tekemisen tasoa tekoäly ei Sorsan mukaan siis onnistu päihittämään. ”Tarvitaan uutta aitoa sisältöä. Ihmisen luomalle taiteelle on aina käyttöä.”

Laura Airaksinen, Open Creative House