KUTSU: Tulisiko Suomen ryhtyä tarjoamaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspalveluja kansainvälisen ilmastotyön vauhdittamiseksi? Raportin julkaisutilaisuus Oodissa ma 20.5 klo 16-20

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen maailmanmarkkina on satoja miljardeja euroja. Suomi on loppusijoituksessa vuosia, ellei vuosikymmeniä, muita maita edellä. Tulisiko Suomen ryhtyä tarjoamaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspalveluita muille maille ja millaisia hyötyjä siitä olisi? Entä haittoja ja esteitä?

Näistä aiheista keskustellaan 20. toukokuuta keskustakirjasto Oodissa järjestettävässä tilaisuudessa, jossa julkaistaan Rauli Partasen “The Case for Waste - The Opportunities and Obstacles for Commercial, Multinational Spent Fuel Repositories in Finland” -selvitys.

Paikka: Keskuskirjasto Oodi - Maijansali
Aika: 20. toukokuuta klo 16:00-20:00

Tilaisuudessa keskustelemassa mm:

• Sama Bilbao y Leon, Director General, World Nuclear Association (keynote)

• Rauli Partanen: The Case for Waste 

• Laura Salonga, DeepGEO: Building a sustainable repository business with local communities

• WePlanet

• Marja Vuosio, ERDO association

• Berta Picamal, Nucleareurope: Why a multinational DGR would make sense in Europe?

• Christian Sjölander, Kärnfull Next, Ruotsi

• Thomas Jam Pedersen, Copenhagen Atomics, Tanska

• Juhani Hyvärinen, LUT

• Suvi Karvonen, VTT

• Peppi Seppälä, Espoon kaupunginvaltuutettu, vihr.

• Sanfrid Lindblom, Pyhäjoen kunta

Ilmoittautumiset osoitteeseen info@thinkatom.net 19.5.2024 mennessä. Tilaisuuteen voi osallistua myös etäyhteydellä.

Seminaarin järjestävät Think Atom Oy ja Suomen Ekomodernistit ry, ja sen pääsponsori on DeepGEO. Tilaisuuden kieli on englanti.

SELVITYKSEN ESITTELY 

The Case for Waste - The Opportunities and Obstacles for Commercial, Multinational Spent Fuel Repositories in Finland -selvitys kertoo, että maailmalla on yli 450 000 tonnia käytettyä ydinpolttoainetta, jonka loppusijoituksen arvo on karkeasti 450 miljardia euroa – ja molemmat luvut kasvavat vuosi vuodelta. Tästä jätteestä merkittävä osa voitaisiin loppusijoittaa jossain muussa maassa kuin missä se on syntynyt ja rahat loppusijoitukseen löytyvät valmiina valtioiden ydinjäterahastoista.

Suomi puolestaan on ensimmäinen maa maailmassa, joka on rakentanut ja ottamassa käyttöön kotimaisen käytetyn polttoaineen loppusijoitusluolan. Se on todettu ympäristöjalanjäljeltään pieneksi, erittäin turvalliseksi ja verraten kustannustehokkaaksi.

Suomen kamppaillessa heikkenevän huoltosuhteen, heikon tuottavuuskehityksen ja kasvavan velkaisuuden ja budjettialijäämien kanssa on tarpeen keskustella myös uusista liiketoimintamahdollisuuksista ennakkoluulottomasti. Kansainvälisen loppusijoituspalvelun tarjoaminen on monin tavoin järkevä ajatus.

”Ei ole järkevää rakentaa jokaiseen maahan omaa pientä loppusijoitusluolaa. Keskitetyt, isommat ratkaisut pienentävät riskejä ja ympäristöjalanjälkeä ja säästävät rahaa kaikilta osapuolilta”, sanoo selvityksen kirjoittaja Rauli Partanen. 

”Lisäksi kaupallinen loppusijoitusluola on erinomainen vientibisnes sitä tarjoavalle maalle. Vuosittainen liikevaihto voi nousta miljardeihin, paikalliset työpaikat tuhansiin, ja tuottomarginaalinkin on arvioitu olevan varsin hyvä”, Partanen jatkaa.

Teknisiä, taloudellisia tai turvallisuuteen liittyviä esteitä kansainväliselle loppusijoitustoiminnalle ei ole, sillä ne on ratkaistu jo kansallisen projektin kanssa. Isoin este on lainsäädäntö, joka ei tällä hetkellä salli käytetyn ydinpolttoaineen tuontia eikä vientiä.

”Laki on estänyt tehokkaasti aiheen selvittämisen ja julkisen keskustelun, sekä varsinaisen liiketoiminnan aloittamisen ja siihen investoimisen”, Partanen sanoo. 

”Mahdollisuus on kuitenkin niin mittava sekä suomalaisten tulevalle hyvinvoinnille että globaalille ilmasto- ja ympäristötaistelulle, että aiheesta on ehdottomasti käytävä kiihkoton ja faktapohjainen keskustelu. Ydinenergialakia ollaan muuttamassa nyt. Selvitykseni tarkoitus on tarjota tietoa tähän keskusteluun.”