Syömishäiriöiden hoidossa korostuu hoitosuhteen laatu: osaava hoito, terveydenhuollon riittävä resurssointi ja läheisten tuki

Syömishäiriöt ovat yleisiä ja monimuotoisia häiriöitä, jotka vaihtelevat oirekuvaltaan ja vaikeusasteeltaan. Syömishäiriöitä esiintyy kaikenikäisillä sukupuolesta, sosioekonomisesta taustasta tai kehon koosta riippumatta. Suomessa 10,5 % nuorista on sairastanut syömishäiriön varhaisaikuisuuteen mennessä.

Syömisen häiriintyminen käynnistyy usein elämänmuutoksen, ulkonäköpaineiden, terveellisen tai liikunnallisen elämäntavan tavoittelun tai stressin ja masennuksen laukaisemana.

Syömishäiriöitä voidaan hoitaa kaikilla terveydenhuollon tasoilla.

Syömishäiriötä sairastava ei välttämättä tunnista tai tuo itse esiin oireitaan, minkä vuoksi syömishäiriön mahdollisuudesta tulee aktiivisesti kysyä. Häiriön vakavuutta ei voi arvioida pelkästään painon perusteella.

Syömishäiriön mahdollisimman varhainen tunnistaminen ja hoitoon ohjaus ovat yhteydessä lyhyempään sairastamisaikaan, vähäisempään osastohoidon tarpeeseen ja parempaan ennusteeseen.

Hoitoa ei tule evätä potilaan heikon paranemismotivaation takia. Huoltajien osallistuminen lasten ja nuorten syömishäiriön hoitoon on tärkeää.

Useat psykiatriset samanaikaissairaudet ovat tavallisia syömishäiriöiden yhteydessä. Päivitetty Käypä hoito -suositus painottaa samanaikaisten psyykkisten häiriöiden ja somaattisten sairauksien ja oireiden aktiivista hoitoa.

Tapauskohtaisesti arvioidaan, milloin samanaikaishäiriöitä hoidetaan rinnakkain ja milloin keskitytään aluksi syömishäiriön hoitoon.

Hoidon keskiössä potilaan syömiskäyttäytyminen

Hoitosuosituksen mukaan syömishäiriöön liittyvä vajaaravitsemus tulee korjata nopeasti. Pitkään kestävä vajaaravitsemustila lisää syömishäiriön pitkittymisen riskiä ja uhkaa lasten ja nuorten iänmukaista kasvua ja kehitystä.

Ravitsemushoito kuuluu kaikkien syömishäiriöiden hoitoon. Hoito pohjautuu säännölliseen, joustavaan, määrältään riittävään ja monipuoliseen syömiseen.

Vaikuttavan ja kuolleisuutta vähentävän hoidon edellytyksiä ovat riittävä ja osaava hoito, hoitosuhteen laatu sekä terveydenhuollon riittävä resurssointi.

”Hyvinvointialueilla on oltava syömishäiriöiden hyvän hoidon mahdollistavat paikalliset hoitoketjut. Hoidon osa-alueisiin kuuluvat niin varhainen puuttuminen kuin hoidon tehostaminen pahenevissa, pitkittyneissä ja vakavissa tilanteissa,” suositusryhmän puheenjohtaja, nuorisopsykiatrian professori Anu Raevuori sanoo.

Käypä hoito -työryhmä suosittelee, että vakavia syömishäiriöitä sairastavat potilaat hoitaa syömishäiriöiden hoitoon erikoistunut moniammatillinen tiimi.