Metsänhoitoa pidetään Japanissa suojelua parempana ilmastotoimena

–Jos täällä ei olisi metsätaloutta, ei olisi kylääkään, sanoo Higashishirakawa kylän Metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Kouki Taguchi. Kun 92 prosenttia kylän pinta-alasta on metsää, metsänkorjuu, kuljetukset ja sahat työllistävät kyläläisiä niin, että aluetalous pyörii sen varassa.

Higashishirakawa on kylä Kamon alueella, Gifun prefektuurissa Japanissa. Kylässä on runsaat 2000 asukasta ja 800 kotitaloutta, joista joka toisella on metsäomaisuutta. Kylä on valittu yhdeksi Japanin kauneimmista kylistä. Kylässä on metsiä noin 8200 hehtaaria, josta ylipuolet on talouskäytössä. Valtio omistaa metsistä noin 400 hehtaaria, kylä noin 450 hehtaaria ja loput ovat noin tuhannen yksityishenkilön omistuksessa.

–Yksityisten omistamat metsälöt ovat pirstaloituneet pieniksi palstoiksi ja niiden omistajat asuvat kaupungeissa. Heitä ei kiinnosta pienten metsien hoito eivätkä hakkuut, koska niistä ei saa mitään taloudellista hyötyä. Korjuukustannusten kanssa puun kuutiohinta on järeissä puissa 140 euroa, pienemmissä puissa 80 euroa, mistä metsänomistajan osuus on enemmillään 15 euroa kuutiolta. Tämä osoittaa, miten kallista puun korjuu vuoristoalueilla on, sanoo Taguchi.

Metsänhoitoyhdistys toimii valtion tuella ja jäsenmaksuilla. –  Myytyään puuhuutokaupassa, yhdistys maksaa korjuukulut ja korvauksen puun myyjälle. Kun puun hinta oli ennen korkeampi, kannatti yksittäisiäkin puita hakea rinteiltä. Nykyisen alhaisen hintatason aikana se ei ole enää kannattavaa.

Hakkuut parempia ilmaston kannalta kuin metsien suojelu

Valtio hakkaa omia metsiään hankalistakin vuoristoisista paikoista ilman taloudellista tuottavuutta metsien hoidon ja työllisyyden perusteella. – Periaatteena on päätehakkuut ja istutus. Jatkuvaa kasvatusta ei täällä käytetä, ellei sellaiseksi lasketa yksityisten metsänomistajien yksittäisten puiden korjuuta. Jos joku ei halua hoitaa metsiään, yhdistys ei voi sille mitään. Metsänhoitoyhdistys voi suositella, mutta se ei voi vaatia. Suurin osa metsänomistajista noudattaa suosituksia.

–80 prosenttia kylän metsien omistajista on Metsänhoitoyhdistyksen jäseniä, jotka voivat hakea yhdistyksen kautta valtion tukea metsiensä hoitoon. Keskeinen syy valtion tuen maksuun on metsien hiilen sidonnan ylläpitäminen. Päinvastoin kuin Euroopassa, täällä halutaan hakkuilla estää metsien pusikoituminen, pitää ne terveinä ja hyväkasvuisina, jolloin ne sitovat hiiltä parhaiten.

Taguchin mukaan Japanissa metsänhoidolliset toimenpiteet ovat ilmaston kannalta parempia kuin metsien suojelu. – Hallituksen tavoitteena on sitoa päästöistä metsiin 3,9 prosenttia, mikä ei ole vielä toteutunut. Ympäristöliikkeellä on Japanissa pieni rooli, eikä metsien käytöstä käydä mitään merkittävää yhteiskunnallista keskustelua.

Metsän uudistamiskustannus 3000 euroa hehtaarilta

Vaikka laissa on säädetty metsän istutusvelvollisuus, sitä ei Koukin mukaan valvota eikä laiminlyönnistä tule seuraamuksia. – Uudistamiskustannus on 3000 euroa hehtaarilta ja sen vuoksi monet jättävät sen tekemättä. Jos hakataan, istutetaan samaa puuta tilalle. Aiemmin istutusvelvollisuus oli 3000 taimea hehtaarille, nyt 2000. Metsien eikä puutavaran sertifioinnilla ole mitään käytännön merkitystä Japanissa. Sillä voi olla imagoarvo erityisesti tuontipuussa, mutta kotimainen ostaja ei siitä välitä.

Kylän yhteisomistuksessa on 130 vuotta vanhaa suojelumetsää. Käymme metsässä, jossa puuston ikä on 70 vuotta.  Metsä on heikkokasvuista, koska sitä ei ole harvennettu, latvusten osuus on pieni ja se on liian tiheää. Taguchi esittelee mönkijänkokoista harvennushakkuiden tekoon tarkoitettua konetta, jolla yksityiset metsänomistajat korjaavat itse puitaan.

– Näiden pienkoneiden etu on se, ettei tarvitse rakentaa metsäteitä puutavaran kuljettamiseksi. Vuoristometsien korjuun kannalta välttämättömien teiden tekoon valtio antaa myös täyden tuen eli noin 15 euroa metriltä.

Seuraamme metsurin työtä jyrkissä rinteissä, joissa Hinoki-puun pitkät rungot kaadetaan ja vedetään kokonaisina tai pätkittynä ylhäällä olevalla vinssillä ylös tielle kuormattaviksi. Pisimmät vetomatkat voivat olla 200 metriä. – Rungot lastataan autoihin ja kuljetetaan Metsänhoitoyhdistyksen myyntipaikalle, jossa pidetään kaksi kertaa kuukaudessa huutokauppa. Pääosa menee kylän omille sahoille jatkojalostukseen.

–Vaikka Japanissa on suuri pula ammattimetsureista, meillä työvoiman saatavuus on ratkaistu koulutuksella. Tarjoamme koulutusta metsäalasta kiinnostuneille nuorille ja he saavat kauttamme työvälineet ja turvavarusteet. Meillä on nyt töissä 30 päätoimista metsuria.

Omakotirakentamisen määrä on romahtanut

Kylässä on kaksi sahaa, jossa toisessa on osuuskuntapohjainen omistus. Kummankin sahan vuosituotanto on noin 10 tuhatta kuutiota valmista sahatavaraa. – Myös sahat voivat saada valtion tukea enemmillään 50 prosenttia kuluista. Suurten korjuukustannusten vuoksi sahat eivät pyörisi ilman valtion tukea, sanoo Kouki.

–Kun paikallisella tasolla rakennetaan vähän, asiakkaiden tilaama sahatavara menee kylän ulkopuolelle rakentamiseen. Gifun kirjaston rakentaminen on hyvä esimerkki korkealaatuisesta puurakentamisesta, mihin paikallinen metsänhoitoyhdistys ja sahat toimittivat puutavaran.

Kun kolme vuosikymmentä sitten Japanissa rakennettiin miljoona seitsemänsataatuhatta taloa vuodessa, nyt määrä on tippunut alle kolmannekseen. Kun väestö vanhenee ja kaupungistuminen kiihtyy, ongelmaksi on tullut tyhjien talojen määrän kasvu.

–Rakentamisen vähyys, halpojen puulevyjen tulo markkinoille ja tuontipuu, erityisesti laadukas insinööripuu kilpailevat nykyisen puurakentamisen markkinassa paikallisen sahatavaran kanssa. Vaikka japanilainen puu on todella halpaa, rakentamisessa suositaan tuontipuuta sen laadun takia, huomauttaa Taguchi.

Jos verrataan paikallista puuta suomalaiseen sahatavaraan, japanilaisen puun lujuusominaisuudet eivät ole Koukin mukaan vertailukelpoisia. – Suomalainen valmiiksi liimattu insinööripuu on erittäin kysyttyä rakentamisen markkinassa. Paikallinen puu voi kilpailla halvan venäläisen raakapuun ja sahatavaran kanssa, jota tuodaan kiinalaisten välikäsien kautta Japanin markkinoille.

Artikkelisarja Japanista

Marjatta ja Eino Kollin Säätiön rahoittama ”Puussa on tulevaisuus” –viestintähanke julkaisee artikkelisarjan Japanista. Sarjassa käsitellään Japanin metsätalouden trendejä, metsäbiotaloutta ja puurakentamista. Sarjassa esitellään myös Japanin kauppaa tekeviä puualan suomalaisyrityksiä. 

Markku Laukkanen

markku.laukkanen@audiomedia.fi