Työhyvinvoinnin parantaminen on tahdon asia

– Työhyvinvointi ja sen parantaminen eivät ole pehmeitä ja löperöitä puheita vaan tahtoa ja tekoja. Työhyvinvointi mielletään usein liikuntapäiviksi ja muuksi yhdessä tekemiseksi. Yhteisellä tekemisellä ja toiminnalla on paikkansa ja merkitystä, paljonkin, mutta valitettavasti ne eivät yksinään ratkaise pahenevia työhyvinvoinnin ja jaksamisen ongelmia, Oksa sanoo.

Oksan mukaan näyttää siltä, että työssä jaksamisen huonoa kehitystä ei kyetä katkaisemaan ilman sääntelyä. Hänen mielestään työajan hallinta ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ovat keskeisiä asioita, kun ihminen pyrkii jaksamaan ja voimaan hyvin sekä sovittamaan yhteen työ- ja perhe-elämää.

– Nämä korostuvat etenkin asiantuntijatyössä, jossa alati muuttuvassa työelämässä työtehtävillä on taipumusta läikkyä ihmisen vapaa-ajalle. Vapaus määritellä omaa työaikaansa on tiettyyn rajaan saakka hyvä asia, mutta hallitsematon työaika johtaa aina vaikeuksiin, pahimmissa tapauksissa koko yhteiskunnalle kalliiksi tuleviin kustannuksiin.

Oksan mukaan esimerkiksi liukuvan työajan tekeminen on työntekijän vastuulla, mutta työajan seuranta sekä kokonaiskuormituksesta huolehtiminen kuuluvat työnantajalle.

– Ihmisen uupuminen kohtuuttoman työkuorman alle ei ole kenenkään edun mukaista. Asiat on syytä huomata ja niihin pitää puuttua riittävän ajoissa. Jokaisessa yrityksessä olisi syytä olla mekanismi ja järjestelmä, jossa työntekijä ja työnantaja tarkastelevat yhdessä kuormitusta ja siitä palautumista, hän sanoo.

Oksa kaipaa työajan seurantaan ja työaikakirjanpitoon oikeudenmukaisuutta ja reiluutta. Perusperiaatteen pitää olla, että yksikään tehty työtunti ei katoa.

– Jos yrityksessä on käytössä niin kutsuttu saldoleikkuri, joka leikkaa tietyn tuntimäärän yli menevät työtunnit pois, mielestäni kysymyksessä on työaikakirjanpidon väärentäminen, johon pitää puuttua. Modernissa työelämässä ei saa olla sijaa ihmisen hyväntahtoisuuteen ja venymiseen perustuvalle ilmaiselle työlle, Oksa painottaa.