MIELI ry:n tavoitteet kunta- ja aluevaaleissa 2025

Kuntavaalit

Kunnat mielenterveyden rakentajiksi

Kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä sekä alueensa elinvoimaa. Mielenterveys on oleellinen osa hyvinvointia.

Kunnan eri sektoreilla tehdyt päätökset vaikuttavat lasten, nuorten, aikuisten ja ikääntyneiden mielenterveyteen.  Mielenterveys tarkoittaa toimintakykyä, elämäniloa ja jaksamista arjessa. Se on yksilöiden ja yhteisöjen pääomaa, joka rakentaa kestävää sosiaalista ja taloudellista kehitystä.  Mielenterveys ei siis ole kuluerä vaan kannattava investointi, joka tuottaa tutkitusti käytetyt eurot moninkertaisena takaisin. Kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtiminen onnistuu tekemällä tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa.

Kuntalaisten mielen hyvinvointi luo pohjan menestyvälle, elinvoimaiselle kunnalle, jonka veropohja on kunnossa. Mielenterveyden laiminlyönti taas näkyy kuntalaisten pahoinvointina, oppimistulosten heikentymisenä, sairauspoissaoloina ja syrjäytymisenä. 

1. Päätöksenteossa on arvioitava mielenterveysvaikutukset 

Kuntalaisten mielenterveyden edistäminen on kunnan lakisääteinen tehtävä, joka koskee kaikkia toimialoja. Mielenterveyden edistäminen tulee kirjata kunnan strategiaan ja hyvinvointisuunnitelmaan ja hyvinvointikertomukseen tulee sisältyä sen toteutumista seuraavia mittareita.  Kunnan päätöksenteossa on arvioitava ja otettava huomioon päätösten vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.

Kunta on merkittävä työnantaja, jonka tulee huolehtia oman henkilöstönsä mielen hyvinvoinnista. Panostus henkilöstön mielenterveyteen lisää tuottavuutta ja vähentää sairauspoissaoloja.

2. Lasten ja nuorten mielenterveys on turvattava 

Mielenterveyden perusta rakennetaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Kunnan tulee turvata jokaisen lapsen ja nuoren oikeus turvalliseen arkeen, kehitykseen ja oppimiseen.

Lasten ja nuorten kanssa toimivien ammattilaisten ja vapaaehtoisten mielenterveysosaamista on vahvistettava ja mielenterveyden tukeminen on otettava systemaattisesti osaksi varhaiskasvatuksen, koulujen ja nuorisotyön tehtäviä. Koulussa tulee olla oppilaiden tukena riittävästi turvallisia aikuisia: opetushenkilöstön ja sote-ammattilaisten lisäksi esimerkiksi nuorisotyöntekijöitä ja kouluvalmentajia.

Kunnan tulee huolehtia siitä, että jokaiselle lapselle ja nuorelle voidaan tarjota ainakin yksi mieluisa harrastusmahdollisuus.  

 

3. Ikääntyneiden mahdollisuus osallisuuteen on varmistettava

 Kunnan tulee varmistaa ikäihmisten mahdollisuudet osallistua ja toimia yhteisöjen jäsenenä ja taata tasa-arvoiset mahdollisuudet elinikäiselle uuden oppimiselle. Kunnan tulee vaalia ikäystävällistä asenneilmapiiriä ja toimia aktiivisesti ikääntyneiden syrjintää vastaan. Mahdollisuuksia sukupolvien väliseen kanssakäymiseen ja kohtaamiseen on tärkeää vahvistaa. Ikäihmisten arjen aktiivisuutta ja arkiliikuntaa on tuettava esimerkiksi panostamalla muistiystävälliseen ympäristöön ja esteettömiin digitaalisiin palveluihin. Asuinympäristöjen tulee olla ikä- ja muistiystävällisiä.

4. Kaavoituksessa on huomioitava arkiliikkuminen

iihtyisä ympäristö ja lähiluonto sekä aktiivinen liikkuminen tukevat mielenterveyttä. Rakentamisessa on huolehdittava, että luonto- ja viheralueet ovat kaikkien kuntalaisten saavutettavissa. 

Laadukkaalla kaavoituksella tuetaan ja lisätään kaikenikäisten kuntalaisten turvallista arkiliikkumista ympäri vuoden. Hyvät edellytykset kävelylle ja pyöräilylle sekä toimiva ja kohtuuhintainen joukkoliikenne tukevat elinpiirin laajentamista, mahdollistavat osallisuutta ja vahvistavat mielen hyvinvointia. Päiväkotien ja koulujen laadukkaalla suunnittelulla voidaan lisätä lasten liikkumista välitunneilla ja vapaa-ajalla sekä tukea oppimista.

Asuinalueiden meluntorjunta luo viihtyisyyttä, vähentää stressiä ja turvaa yölevon. Mielenterveysvaikutusten arviointi tulee ottaa käyttöön myös kaavoituksessa.

5. Kulttuurin hyvinvointivaikutukset on tuotava kaikkien ulottuville 

Kunnan tehtävänä on edistää kulttuurin ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta ja harrastamista sekä niihin liittyvää kansalaistoimintaa. Kulttuurin esteetön saavutettavuus on taattava myös haavoittuvassa asemassa oleville.

Kirjastojen käyttöä kulttuurisen ja sosiaalisen kanssakäymisen paikkoina tulee edistää.

Toimintaa, joka vähentää rasismia, tukee kotoutumista ja lisää yhteisön turvallisuutta kuten monikulttuurisia ja kulttuurien välistä vuoropuhelua lisääviä tapahtumia ja kulttuuriprojekteja on tuettava.

 

6. Järjestöyhteistyötä ja osallistuvaa demokratiaa on kehitettävä 

Vaikutusmahdollisuudet, lähidemokratia ja osallisuuden kokemukset tukevat mielen hyvinvointia. Kunnan on kehitettävä osallistuvaa demokratiaa, kuten osallistuvaa budjetointia ja kuulemiskäytäntöjä.   

 Yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja vapaaehtoisuutta ja lisää mahdollisuuksia avointen kohtaamispaikkojen luomiseen ja ylläpitämiseen. Mielenterveysjärjestöt edistävät ja tukevat kuntalaisten mielenterveyttä. Kunnan tulee varmistaa niiden toimintaedellytyksiä tarjoamalla tiloja ja myöntämällä avustuksia.  

Kunnalla tulee olla vapaaehtoistoiminnan koordinaatiomalli, joka vahvistaa kunnan ja kolmannen sektorin yhteistyötä ja kannustaa kuntalaisia osallistumaan vapaaehtoistoimintaan.

  

Aluevaalit

Hyvinvointialueet mielenterveyskriisin ratkaisijoiksi

Hyvinvointialueet ovat ratkaisijan asemassa kasvavien mielenterveysongelmien hoidossa. Mielenterveyspalvelujen pitkään jatkunut aliresursointi, perustason palveluiden kehittymättömyys ja palveluiden yhteensovittaminen ovat alueiden suurimpia haasteita. Kiperin ongelma on varhaisen ja vaikuttavan keskusteluhoidon, kuten lyhytpsykoterapian, heikko saatavuus perusterveydenhuollossa. Kun varhaista hoitoa ei ole tarjolla, ihmisten ongelmat ehtivät monimutkaistua, mikä aiheuttaa turhaa kärsimystä sekä runsaasti kustannuksia sote-järjestelmälle ja laajemmin yhteiskunnalle. 

 

1. Mielenterveysongelmissa on taattava nopea pääsy hoitoon 

Sote-palvelujen suurin haaste on mielenterveyspalvelujen heikko saatavuus. Yli puolet suomalaisista kokee jossakin elämänsä vaiheessa mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa.

Kuormittuneesta erikoissairaanhoidosta koituvia suuria kustannuksia voidaan keventää siirtämällä painopistettä oikea-aikaiseen hoitoon perustasolla. Mielenterveyspalvelut tulee rakentaa porrasteisesti, niin että ihminen ohjautuu suoraan tarpeitaan vastaavaan hoitoon. Varhaisia ja lyhyitä hoitoja kehittämällä vapautuu resursseja myös psykiatrian vaativiin hoitoihin. 

Perusterveydenhuollossa tulee olla pääsy matalan kynnyksen keskusteluapuun mahdollisimman pian.  Hyvinvointialueiden tulee toteuttaa koko väestöä koskeva terapiatakuu, joka mahdollistaa psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon pääsemisen neljän viikon sisällä tarpeen toteamisesta.  

 

2. Mielenterveyspalvelujen resurssien on vastattava tarvetta

Mielenterveyden ongelmat ovat uusi kansantautimme, merkittävin työkyvyttömyyden aiheuttaja ja syrjäytymisen syy. Silti terveydenhuollon käyttömenoista vain 5 % on kohdistunut mielenterveyspalveluihin.  

Hyvinvointialueiden tulee kohdistaa resursseja mielenterveyden häiriöiden ehkäisyyn ja hoitoon yhdenvertaisesti fyysisten sairauksien kanssa. Tämä tarkoittaa mielenterveystyön resurssien merkittävää vahvistamista. Tavoitteena tulee olla mielenterveyspalvelujen käyttömenojen osuuden nostaminen 10 prosenttiin valtuustokauden aikana. 
 
Mielenterveysongelmien oikea-aikaisella ja riittävällä hoidolla voidaan vähentää kalliita erikoissairaanhoidon kustannuksia. Mielenterveyteen panostamalla syntyy merkittävä yhteiskunnallinen säästö tuottavuuden ja työllisyysasteen kasvaessa. Näin vahvistetaan myös veropohjaa, joka turvaa myös hyvinvointialueiden rahoitusta. 

3. Mielenterveyden edistäminen on nostettava painopisteeksi

Painopisteen siirtäminen korjaavasta työstä mielenterveysongelmia ehkäisevään työhön ja varhaiseen tukeen on välttämätöntä, jotta palvelujen tarpeeseen pystytään vastaamaan.

Hyvinvointialueiden roolia väestön mielenterveyden edistämisessä tulee vahvistaa. Alueen mielenterveyshaasteet tulee tunnistaa yhteistyössä asukkaiden ja kuntien kanssa sekä asettaa mielenterveyden edistämiselle selkeät tavoitteet ja toimenpiteet.

 

4. Yhteistyötä mielenterveysjärjestöjen kanssa on tiivistettävä

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien, hyvinvointialueiden ja järjestöjen yhteinen tehtävä. Järjestöt tulee ottaa hyvinvointialueiden kumppaneiksi. Yhteistyön tehostaminen edellyttää panostamista yhteistyö- ja osallisuusrakenteisiin.

Mielenterveysjärjestöt tuntevat oman alueensa asukkaiden arjen. Järjestöjen yleishyödyllinen työ edistää mielenterveyttä ja tarjoaa matalan kynnyksen apua ja neuvontaa. Hyvinvointialueiden on tiivistettävä yhteistyötä järjestöjen kanssa ja osaltaan turvattava järjestölähtöisen auttamisen toimintaedellytykset. 

Hyvinvointialueen tulee tehdä kumppanuussopimukset alueensa järjestöjen kanssa, rakennettava asiakaslähtöisiä mielenterveyden häiriöiden hoitopolkuja ja tuettava järjestöjen toimintaa avustuksilla.

 

5. Lasten ja nuorten mielenterveyden tukea on kehitettävä

Lasten ja nuorten mielen hyvinvointi on viime vuosina merkittävästi heikentynyt ja lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat kriisiytyneet. Hyvinvointialueiden tulee yhteistyössä järjestöjen kanssa kehittää varhaista apua ja perustason palveluja sekä järjestelmällisesti tukea myönteistä vanhemmuutta kaikissa aikuispalveluissa.

Hyvinvointialueiden tulee vahvistaa mielenterveyttä tukevaa ja ongelmia korjaavaa työtä varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Hyvinvointialueen tulee luoda yhteistyössä kuntien, oppilaitosten ja oppilaiden kanssa selkeät yhteistyörakenteet kaikissa lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. 

Nuorten aikuisten voimakkaasti lisääntynyt mielenterveysoireilu edellyttää, että hyvinvointialueet kehittävät tälle ikäryhmälle erityisesti soveltuvia edistäviä, ehkäiseviä ja korjaavia palveluja. 

 

6. Asukkaiden osallistumista on vahvistettava 

 Mielenterveyden edistämistä ja palvelujen kehittämistä on tehtävä yhdessä asiakkaiden ja asukkaiden kanssa. Asiakkailta saadaan tärkeää kokemustietoa ja mahdollisuus vaikuttaa on myös mielenterveyttä vahvistava tekijä.

Hyvinvointialueiden on suunnitelmallisesti edistettävä asukkaiden, vapaaehtoisten ja palvelujen käyttäjien esteetöntä osallistumista sekä mielenterveyden edistämiseen että palvelujen kehittämiseen. Ideointia, yhteiskehittämistä ja arviointia voidaan toteuttaa esimerkiksi julkisilla kuulemisilla, raadeilla ja neuvostoilla sekä digitaalisissa kanavissa. Osallistava budjetointi, jossa kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa budjetin määrärahojen kohteiden valintaan, tulee ottaa käyttöön kaikilla hyvinvointialueilla.