Lajien tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, muttei mahdotonta

Väitöskirjatutkija Sirke Piirainen selvitti väitöstutkimuksessaan, miten luotettavaa on ennustaa vanhalla aineistolla viimeaikaisia lajien esiintymismuutoksia, sekä teki ennusteita, miten lintukannat voivat muuttua vuoteen 2050 mennessä Pohjoismaissa.   

– Tulevaisuuden muutosten ennustaminen osoittautui vaikeaksi, varsinkin mitä alueellisesti tarkempia ennusteita yritettiin tehdä. Tulevaisuuden ennustaminen luotettavasti on hankalaa, mutta ennakointi ja ennaltaehkäisy ovat yleensä kustannustehokkaimpia toimia luonnonsuojelussakin, toteaa väitöskirjatutkija Piirainen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. 

Ennusteiden avulla ympäristöviranomaiset pystyvät ennakoimaan tulevia uhkia, eli esimerkiksi kartoittamaan, mitkä lajit voivat olla uhattuina ilmastonmuutoksen voimistuessa. Ennakoimalla voidaan säästää aikaa ja vaivaa, ja vahinkojen ennakoiminen on yleensä helpompaa kuin niiden korjaaminen. 

Suomen lintulajisto saattaa runsastua 2050-luvulla pohjoisten lintulajien kustannuksella

Piiraisen tekemät ennusteet 120 pohjolan lintulajille näyttävät lupaavan hyvää monelle lajille. Suurimman osan lajeista ennustetaan runsastuvan 2050-luvulle mentäessä, jos ilmasto lämpenee kuten on ennakoitu. Lintujen ennustetaan myös siirtyvän hitaasti pohjoisemmaksi. 

– Monet runsastuviksi ennustetuista lajeista ovat eteläisiä lintuja, kuten mustarastas, jotka luonnollisesti levittäytyvät pohjoisemmaksi. Suomenkin lintukannat saattavat siis saada täydennystä tulevaisuudessa. Toisaalta etelämpänä Euroopassa samat lajit tulevat luultavasti vähenemään, Piirainen pohtii tuloksiaan. 

Kaikille lajeille ennuste ei ollut ruusuinen. Noin 30 prosentille tutkituista lajeista Piirainen ennustaa väheneviä populaatioita. Etenkin monet pohjoisen tunturi- ja suolajit, kuten riekko tai pikkukuovi, tulisivat Piiraisen ennusteiden valossa vähentymään. Nämä ovat lajeja, jotka eivät voi siirtyä lämpenevän ilmaston mukana enää pohjoisemmaksi, koska vastassa ovat Pohjoinen jäämeri ja tuntureiden laki. 

Tutkimukseen liittyy kuitenkin epävarmuuksia, sillä ennusteita tehdessä ei huomioitu maankäytössä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia, kuten vaikkapa hakkuiden vähentymistä metsissä tai viljelykasvien vaihtumista pelloilla. Vaikka ennusteiden tekeminen on hankalaa ja niihin liittyy epävarmuuksia, ne ovat kuitenkin samansuuntaisia jo havaittujen lintukantojen muutostrendien kanssa. 

Pohjoisten tunturi- ja kosteikkolajien tulevaisuus näyttää synkältä ja niiden ainoa vaihtoehto näyttää olevan sopeutuminen muuttuviin oloihin, mutta pystyvätkö ne siihen, varsinkaan näin nopealla aikataululla? Näiden lajien säilyttämiseksi meidän pitäisi ratkaista meneillään oleva ilmastokriisi, mutta kansainvälinen työ sen eteen näyttää etenevän hitaasti. 

– Onneksi voimme kuitenkin kansallisella tasolla helpommin vaikuttaa maankäyttöön ja sitä kautta parantaa lajien mahdollisuuksia sopeutua tulevaan, esimerkiksi ennallistamalla lajien, kuten riekon, elinympäristöjä, Piirainen toteaa toiveikkaana.

Väitöstilaisuus

FM Sirke Piirainen väittelee 13.12.2024 kello 13 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Modelling changes in occurrence probabilities and abundances of species in the Antropocene based on multi-source environmental data". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätieteiden talo, Raisio sali (LS B2), Latokartanonkaari 7. Väitöstilaisuutta voi seurata myös etäyhteydellä 

Vastaväittäjänä on Alexander von Humboldt Professor of Evolutionary Ecology Hanna Kokko, University of Mainz, ja kustoksena on Marjo Saatamoinen.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.