Narukuviot valottavat kulttuurien välisiä yhteyksiä ja matemaattisen ajattelun juuria

Helsingin yliopiston, Aarhusin yliopiston, Tanskan kansallismuseon ja Seattlen yliopiston yhteisessä tutkimuksessa tarkasteltiin perinteisten narukuvioiden kognitiivista, kulttuurillista ja historiallista merkitystä. Narukuvioilla tarkoitetaan pelejä ja leikkejä, joissa narusilmukasta luodaan sormien avulla erilaisia kuvioita. Tutkimuksessa selvitettiin, ovatko tietyt narukuviot kehittyneet eri puolilla maailmaa toisistaan riippumatta vai ovatko ne osa yhteistä kulttuurista perintöä.

Löydökset osoittivat, että tietyt narukuviot ovat maailmanlaajuisesti laajalle levinneitä. Tämä viittaa joissain tapauksissa yhteiseen, jopa vuosituhansia vanhaan kulttuuriseen perimään. Tutkimuksessa analysoitiin 826 narukuviota 92 kulttuurista eri puolilta maailmaa. Tutkijat löysivät kaikkiaan 83 eri kulttuureissa toistuvaa narukuviota.

– Esimerkiksi arktisessa Amerikassa ja Tyynenmeren alueen kulttuureissa ilmenee keskenään hyvin samankaltaisia naruleikkejä. Nämä ovat selkeitä esimerkkejä siitä, miten perinteiset narukuviot ovat kulkeneet kansojen muuttoliikkeiden mukana vuosisatojen tai -tuhansien ajan. Toisaalta havaitsimme myös, että joitain kuvioita löytyy vain tietyiltä alueilta, mikä puolestaan voi kertoa eristyneisyydestä ja paikallisesta innovoinnista, kertoo tutkijatohtori Roope Kaaronen bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Naruleikit yhdistävät taiteen, leikin, käsityön, tarinankerronnan ja matemaattisen ajattelun

Narukuviot ovat konkreettinen esimerkki kulttuurisista piirteistä, jotka yhdistävät taiteen, leikin, käsityön, tarinankerronnan ja matemaattisen ajattelun. Tällaiset ihmiskunnan jakamat perinteet voivat auttaa ymmärtämään ihmisen luovuutta, kognitiivista kehitystä ja matemaattisen ajattelun alkuperää.

- Monimutkaiset narukuviot osoittavat, miten ihmiset kehittävät kognitiivisesti haastavia leikkejä, kuten nykyään esimerkiksi shakin tai sudokujen muodossa, sanoo Kaaronen.

Tutkijat rakensivat narukuvioiden “sukupuun”

Tutkimuksessa hyödynnettiin matemaattista solmuteoriaa ja kehitettiin menetelmä, jolla voidaan tuottaa laskennallisesti kullekin narukuviolle DNA:n kaltainen symbolinen kuvaus. Tämä mahdollistaa narupelien vertailun kulttuurienvälisesti ja narukuvioiden "sukupuun" rekonstruoinnin.

Menetelmä mahdollistaa lukuisten varhaisten teknologioiden evolutiivisen tutkimuksen, mikä voi auttaa arkeologeja ja antropologeja tutkimaan kulttuuriperintöä.

– Kehitettyjä analyysimenetelmiä voidaan hyödyntää myös muunlaisten narusta, nuorasta, langasta tai köydestä valmistettujen esineiden, kuten solmujen, kalaverkkojen ja tekstiilien, kvantitatiivisessa tutkimuksessa sekä kulttuurienvälisissä vertailuissa. Digitaalisten menetelmien ja laskennallisten työkalujen avulla voimme säilyttää ja ymmärtää tätä kulttuuriperintöä paremmin sekä varmistaa sen siirtymisen tuleville sukupolville, Kaaronen kuvailee.