Istukan geenit antavat uutta tietoa hedelmöityshoitojen vaikutuksista lapsiin

Noin joka kuudes lasta toivovista kohtaa hedelmöittymiseen liittyviä ongelmia. Suomessa vuosittain syntyvistä lapsista hieman yli viisi prosenttia on saanut alkunsa hedelmöityshoitojen avulla ja maailmanlaajuisesti lapsia on syntynyt jo yli kymmenen miljoonaa.

Lapset ovat pääsääntöisesti terveitä, mutta hoitoihin on yhdistetty hieman suurempi riski kasvuun, metaboliaan ja hermoston kehitykseen liittyviin häiriöihin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Syitä kohonneisiin riskeihin ei tiedetä. Ei tiedetä myöskään, johtuvatko riskit hoidoista vai hoitoihin hakeutuneiden alentuneesta hedelmällisyydestä.

Ymmärtääkseen hoitoihin liitettyjen häiriöiden molekulaariset mekanismit, Helsingin yliopiston ja HUS:n tutkijat ovat tarkastelleet 80 hoidoilla ja 77 spontaanisti syntynyttä istukkaa ja vastasyntynyttä. Istukoita vertailtaessa otettiin ensimmäistä kertaa huomioon hoidoissa käytetyt eri menetelmät sekä lasten sukupuoli.

Istukka on osoittautunut äärimmäisen mielenkiintoiseksi kudokseksi, sillä se yhdistää äidin ja sikiön, välittää ympäristön vaikutuksia sikiöön ja vaikuttaa toiminnallaan sikiön kehitykseen.

– Istukka tarjoaa ikkunan kehityksen varhaisiin vaiheisiin, joita muuten on hankala ihmisillä tutkia, toteaa tutkimusta johtanut dosentti Nina Kaminen-Ahola Helsingin yliopistosta.

Pakastetun alkion siirto vastaa paremmin luomuraskautta

Työssä tutkittiin laajasti istukan geenien toimintaa sekä geeninsäätelyyn liittyvää DNA-metylaatiota. Lisäksi tutkittiin muutosten mahdollista yhteyttä istukoiden painoon sekä vastasyntyneiden painoon ja pituuteen.

Erityisen mielenkiintoinen havainto koski kahta hoidoissa käytettyä menetelmää, joista toisessa koeputkihedelmöitetty alkio siirretään suoraan kasvatusmaljalta kohtuun, jolloin puhutaan tuoresiirrosta. Toisessa menetelmässä alkio siirretään maljalta ensin vaihtelevaksi ajaksi pakkaseen odottamaan siirtoa, jolloin kyseessä on pakastetun alkion siirto.

Useassa tutkimuksessa on havaittu, että tuoresiirrosta syntyneet istukat ja lapset ovat keskimääräistä pienempiä kuin pakastetusta alkiosta syntyneet. Tämä havaittiin myös nyt julkaistun tutkimuksen istukoissa ja vastasyntyneissä. Lisäksi huomattiin, että löydetyt metaboliset ja kasvuun liittyvät muutokset liittyivät vain tuoresiirroista peräisin oleviin istukoihin.

– Lähes kaikki istukat pakastetun alkion siirroista oli siirretty kohtuun äidin luonnollisessa syklissä, eikä keinotekoisen hormonimyräkän aikana kuten tuoresiirroissa. Pakastettujen alkioiden alkuraskaus vastaa siis enemmän spontaanisti ilman hoitoja alkaneita raskauksia, toteaa projektin väitöskirjatutkija Pauliina Auvinen.

Häiriö lihavuuteen ja diabetekseen yhdistetyssä geenissä

Lisäksi työssä löydettiin muutos DLK1-geenissä, joka toimi heikommin sekä hedelmöityshoidoista peräisin olevissa istukoissa että alentuneen hedelmällisyyden istukoissa. Alentuneen hedelmällisyyden istukat ovat peräisin pareilta, jotka olivat hakeutuneet hedelmöityshoitoihin, mutta tulivatkin spontaanisti raskaaksi.

DLK1-geeni säätelee muun muassa aineenvaihduntaa, ja se on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen. Lisäksi se voi vaikuttaa siihen, miten äidin elimistö sopeutuu raskauteen.

Aiemman hiiritutkimuksen mukaan Dlk1 on tarpeen paaston aikana, jolloin hiiriemon elimistön tulisi siirtyä käyttämään rasvaa energiana ja turvata näin sikiön kasvu. DLK1:n hiljentyminen yhdistettiin myös jälkeläisten alhaisempaan syntymäpainoon.

Kaminen-Ahola kertoo, että DLK1-geenin hiljentyminen on yhdistetty alhaiseen syntymäpainoon myös ihmisillä.

– Tämän geenin osuus alentuneeseen hedelmällisyyteen ja aineenvaihdunnan häiriöiden, kuten ylipainon ja kakkostyypin diabeteksen lisääntymiseen täytyy selvittää.

Lisää tutkimusta tarvitaan

Vaikka tutkimuksessa saatiin selville merkittäviä uusia tuloksia, tarvitaan kaikkien eri menetelmien, alentuneen hedelmällisyyden ja sukupuolen vaikutusten yksityiskohtaiseen selvittämiseen lisää näytteitä. Lisäksi hoitojen vaikutusten ymmärtäminen vaatii lasten kasvun, kehityksen ja terveyden pitkäaikaista seurantaa.

– Tulosten pohjalta on mahdollista kehittää hedelmöityshoitoja ja ymmärtää syitä hedelmällisyyden laskuun. Keräämme koko ajan lisää näytteitä ja kiitämme lämpimästi kaikkia perheitä osallistumisesta epiART-tutkimukseen.

Alkuperäinen artikkeli

Yhteystiedot:

Dosentti Nina Kaminen-Ahola
p. 0504482768, nina.kaminen@helsinki.fi