Ari Haasio: Kohti älykkäämpää kirjastoa?

Tekoäly ei ole tulossa kirjastoihin. Se on jo nyt osa kirjaston arkea, vaikka emme aina tule ajatelleeksi sitä. Chatbotit, kirjastojärjestelmän lukusuositukset, lainauksessa ja palautuksessa työskentelevät robotit… Kaikkien niiden toiminta perustuu tekoälyyn. Se, paljonko näitä sovelluksia kussakin kirjastossa on, vaihtelee paljon. Etenkin isommissa kirjastoissa on kokeiltu erilaisia tekoälypohjaisia sovelluksia, mutta niiden merkitys kasvaa koko ajan kaikenkokoisissa ja kaikentyyppisissä kirjastoissa.

Viimeisen vuoden aikana tekoälystä on tullut suosittu aihe ChatGPT:n läpimurron takia. Generatiivinen tekoäly, jonka avulla voidaan tuottaa tekstiä ja jolle voidaan esittää kysymyksiä, on vain yksi tekoälyn muoto. Tekoälyä voidaan hyödyntää monella muulla tavalla myös kirjastoissa.

Tekoäly muuttaa toimenkuvaa

Kirjaston merkitys on ja pysyy, eikä tekoäly tule korvaamaan sitä kulttuurista ja tiedollista antia, minkä kirjasto tarjoaa. Vuonna 1994 ensimmäinen nettiyhteys tuli Suomen kirjastoihin, ja runsaat kymmenen vuotta myöhemmin sosiaalinen media valloitti kirjastot. Nyt on tekoälyn läpimurron aika.

Miten tekoäly sitten vaikuttaa toimenkuvaan? Pelko siitä, että työpaikat vähenisivät ja työtehtäviä hoitaisivat jatkossa vain tekoälysovellukset ja robotit, on aiheeton. Todennäköistä sen sijaan on, että osa rutiineista tulee tekoälyn hoidettaviksi ja henkilökunta keskittyy vaativampiin tehtäviin.

Tekoälyn yleistyminen tarkoittaa myös koulutustarpeiden lisääntymistä aivan samalla lailla kuin 30 vuotta sitten, kun netti tuli kirjastoihin. Täydennyskoulutus on edellytys tehokkaaseen tekoälyn hyödyntämiseen kirjastoissa.

Hyvä renki, huono isäntä

Tekoälyn käyttö herättää usein voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Viime kädessä tekoälyn hyödyllisyys perustuu siihen, miten sitä käytetään ja mihin tarkoituksiin. Esimerkiksi kirjastojen palautusrobotit ovat hyvä esimerkki työtä helpottavista tekoälyyn perustuvista laitteista.

Tekoälysovelluksia on kokeiltu tiedonhaun apuna, ja tulokset ovat ristiriitaisia. ChatGPT tuottaa helposti vaikka kokonaisen esseen haluamastamme aiheesta, mutta valitettavasti se käyttää hallusinoituja lähteitä ja on usein muutenkin epäluotettava. Hallusinoidut lähteet ovat sellaisia artikkeleita, joita ei ole olemassa vaan tekoäly keksii ne.

Tiedonhaun helpottamiseksi on kehitetty myös erilaisia sovelluksia, joista esimerkiksi IrisAI:ta on kokeiltu Itä-Suomen yliopistossa ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Tulokset olivat ristiriitaisia, sillä esimerkiksi kaikkia relevantteja lähteitä ei löytynyt. Informaatikon tekemään tiedonhakuun luotettiin enemmän. Tulevaisuudessa niin generatiivinen tekoäly kuin erilaiset muutkin tiedonhaun sovellukset kehittyvät varmasti käyttökelpoisemmiksi.

Selvää on, että osa asiakkaista haluaa edelleen asiakaspalvelua ihmiseltä. Robotti ei siinäkään voi korvata meitä, mutta se saattaa osin helpottaa esimerkiksi rutiininomaisiin kysymyksiin vastaamista. Henkilökohtaista asiakaspalvelua ei kuitenkaan voi unohtaa, vaan se on asiakkaan perusoikeus.

Ari Haasio 

FT, yliopettaja, tietokirjailija
Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Haasion Tekoäly ja kirjastot -kirja ilmestyy Avaimen kustantamana helmikuussa 2025. Avain on osa Suomen kirjastopalvelu Oy:tä.