Ministeriöiltä tyrmäävän eriävät mielipiteet hankintalaista: Yleisen edun vastaista! Jäte- ja ruokahuolto vaarantuvat! Tieto- ja kyberturvallisuus vaarassa!

Hankintalain muutosprosessiin osallistuneella, siihen eriävän mielipiteensä kirjanneella Valtiovarainminiteriöllä (VM) on perustavaa laatua oleva, hälyttävä huomio: ”Työryhmän ehdotuksessa ei ole otettu huomioon hallitusohjelman kirjauksen edellyttämää yleistä etua”, VM toteaa. ”Ehdotuksesta puuttuvat oikeasuhtaiset poikkeukset niihin tilanteisiin, joissa sidosyksikköjen toiminta ei vääristä kilpailua sekä tilanteisiin, joissa painava julkinen intressi vaarantuu”, VM lausuu. Ministeriön mukaan ”yleisen edun näkökulmasta sidosyksikköjen käyttöä koskevaan pykälään täytyisi säätää poikkeuksia, joilla varmistetaan pienten ja keskisuurten kuntien sekä hyvinvointialueiden mahdollisuudet järjestää niiden vastuulla olevat palvelut sekä esimerkiksi varautumisen, huoltovarmuuden, tietoturvan ja kyberturvallisuuden toteutuminen kaikissa tilanteissa.”
VM toteaa, että sidosyksiköt vastaavat laajasti omistajiensa verkkopalveluista, tieto- ja kyberturvallisuudesta sekä tietovarantojen ja tietojärjestelmien hankinnasta ja ylläpidosta. ”Näiden toimintojen jatkuvuuden turvaaminen on varmistettava sidosyksikkösääntelyssä”, VM vaatii. Valtiovarainministeriö pitää eriävässä mielipiteessään lisäksi tärkeänä, että erityistehtäviä varten perustettujen DigiFinland Oy:n, Suomen Yliopisto-kiinteistöt Oy:n sekä Maakuntien Tilakeskus Oy:n nykyistä toimintaa ei jouduta lopettamaan.

VM: Julkisen sektorin kustannukset nousevat
”Valtiovarainministeriö kiinnittää huomioita myös siihen, että työryhmän ehdotuksen mukainen sidosyksikkösääntelyn muutos nostaisi Kilpailu- ja kuluttajaviraston vaikutusarvion mukaan julkisen sektorin kustannuksia. Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksen mukaan yleinen 10 prosentin vähimmäisomistusosuusvaatimus todennäköisesti nostaisi kustannuksia julkisella sektorilla, koska se ei huomioi riittävästi eri toimialojen, alueiden sekä erilaisten hankintayksiköiden ja sidosyksiköiden eroja”, VM toteaa.

Ministeriön arvion mukaan työryhmän mietinnössä esitetyt vaikutusarviot eivät ole riittäviä taloudellisten ja toiminnallisten vaikutusten, kunta- ja hyvinvointialuevaikutusten, yhteiskunnallisten vaikutusten sekä markkinavaikutusten tarkemmaksi ennakoimiseksi. ”Ehdotuksesta puuttuu riittävä tietopohja muutoksen hyötyjen ja haittojen arviointiin”, VM ihmettelee.
”Vaihtoehtoisia tapoja ja mahdollisia poikkeuksia tulisi arvioida tarkemmin ja objektiivisen arvion pohjalta valita tehokkain ja kestävin vaihtoehto.”

Ympäristöministeriö: Jätehuolto vaarantuu
”Jätehuolto on osa yhdyskunnan kriittistä infrastruktuuria ja välttämättömyyspalvelu, jonka on toimittava kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa. Lakiehdotus vaarantaa tämän”, Ympäristöministeriö toteaa hankintalaki muutosta. Toimiva jätehuolto on perustuslain 20 §:n mukaisen ympäristöperusoikeuden toteutumisen edellytys.
Hankintalakia kommentoivassa eriävässä mielipiteessään Ympäristöministeriö (YM) katsoo, että mietintö on liian tiukan valmisteluaikataulun vuoksi vielä ”monelta osin puutteellinen” eikä ole ”lainvalmisteluohjeiden tarkoittamalla tavalla valmis” lausuntokierrokselle jätetoimialan osalta.

Ministeriön mukaan mietinnössä ei ole riittävästi huomioitu jätetoimialan erityispiirteitä verrattuna muihin sääntelyn kohteena oleviin toimialoihin. Kunnan jäteyhtiöt on perustettu hoitamaan kuntien niille siirtämiä jätehuollon lakisääteisiä tehtäviä, joissa ei ole kyse hallitusohjelman mainitsemista tukipalveluista, vaan tarkasti säännellystä julkisen hallintotehtävän hoitamisesta, ministeriö toteaa. ”Jätehuollon kustannukset katetaan jätelain mukaisesti kunnan jätemaksuilla, ei verovaroin”, eriävässä ministeriö muistuttaa.

Hankitalain muutosehdotuksessa ehdotettu 2,5 vuoden siirtymäaika jätetoimialalle ”on muutoksen merkittävyyteen nähden aivan liian lyhyt”, ympäristöministeriö arvioi. ”Ehdotettu 10 prosentin vähimmäisomistusta koskeva vaatimus aiheuttaisi jätetoimialalla merkittäviä muutoksia lähes kaikkiin kunnan jäteyhtiöihin”, siis 24 jäteyhtiöön 26:sta. YM:n mukaan siirtymäajassa ei ole huomioitu nykyisten jäteyhtiöiden ja niiden hallinnoiman infra-omaisuuden omistusten purkamiseen, kuntien yhteistyön uudelleen organisoimiseen eikä uusien jätehuoltoviranomaisten perustamiseen ja päätöksentekoon tarvittavaa aikaa. YM ihmettelee, että ehdotuksen suhde jätelaissa säädettyyn tehtävien siirtoon kuntayhtiölle on epäselvä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto: Kustannukset nousevat – Pienet kunnat ja hyvinvointialueet kärsivät
Omassa eriävässä mielipiteessään Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) puuttuu siihen ristiriitaan, että hankintalain muutoksella ilmoitetaan tavoiteltavan kustannussäästöjä, mutta vaikutukset ovatkin päinvastaisia. ”Erityisesti liian lyhyt siirtymäaika aiheuttaisi kustannuksia julkiselle sektorille”, KKV lausuu.

KKV:llä on eriävä näkemys 10 prosentin omistusosuuskirjauksesta. ”Vaikka KKV katsoo, että sidosyksikköjen toimintaa on tarpeen rajata ja valvoa nykytilannetta tarkemmin, sisältyy nyt esitetyn mukaiseen omistajuusrajoitukseen myös merkittäviä kustannuksia kasvattavia riskejä, joita ei voida pitää esityksen tavoitteiden näkökulmasta johdonmukaisina”, virasto toteaa. Yleinen omistusosuusvaatimus ei KKV:n arvion mukaan riittävissä määrin huomioi eri toimialojen, alueiden sekä erilaisten hankintayksikköjen ja sidosyksikköjen välisiä eroja.

KKV: Ongelmana hankintaosaamisen puute
”Kustannuksia kasvattavat vaikutukset kohdistuisivat erityisesti pieniin kuntiin”, KKV arvioi. Niillä ”ei välttämättä ole tosiasiallista mahdollisuutta hankkia sidosyksiköiden tarjoamia palveluita markkinoilta, joko tarjonnan tai hankintaosaamisen puutteen vuoksi”, virasto jatkaa. KKV pitää epätarkoituksenmukaisena, jos pienet kunnat joutuvat jatkossa tuottamaan palveluita omana tuotantona tai mittakaavaltaan pienempänä yhteistyönä.

Myös hyvinvointialueet ovat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä järjestäneet useat tukitoimintonsa sidosyksiköiden kautta, usein varsin pienin omistusosuuksin, virasto muistuttaa. ”KKV pitää epätarkoituksenmukaisena, että hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä vaikeutetaan tilanteessa, joissa hyvinvointialueiden talous on jo valmiiksi tiukoilla”, KKV ihmettelee.
Toisaalta ne suuret kaupungit, jotka jo nykyisinkin omistavat varsin suuren osuuden sidosyksiköstä ja joiden kysynnän volyymi on suuri, eivät välttämättä joudu 10 prosentin omistusosuusvaatimuksen vaikutuksista sidosyksikkö-markkinaan, eivätkä siten joudu juuri muuttamaan nykykäytäntöjään. ”KKV:n selvityksen perusteella on mahdollista, että joissain sidosyksiköissä pääomistajat jäävät sidosyksikköjen omistajiksi sidosyksikön toiminnan jatkuessa ennallaan ilman pienempiä omistajia”, KKV kuvaa todennäköistä tilannetta lain voimaantulon jälkeen. Näin lainsäätäjän tavoittelemaa markkinoiden avautumista yksityisille toimijoille ei tosiasiassa tapahdu suurten markkinoiden osalta, suurissa kaupungeissa.

KKV: Siirtymäaika riittämätön
Eriävässä mielipiteessään KKV kiinnittää huomioita myös omistusosuusrajoituksen riittämättömään siirtymäaikaan. ”Nykyisessä muodossaan omistusosuusrajoitukselle on asetettu lain voimaantulon jälkeen siirtymäajaksi yksi ja puoli vuotta pois lukien jätesektori, jolla siirtymäaika on kaksi ja puoli vuotta”, KKV listaa. Viraston näkemyksen mukaan omistusosuusrajaa koskevassa sääntelyssä tulisi olla riittävän pitkä siirtymäaika, jotta ”vältetään esityksen kaikkein kielteisimmät vaikutukset”. Riittävä siirtymäaika on erityisen tärkeä tilanteessa, jossa 10 prosentin omistusosuusvaatimukseen ei aseteta mitään poikkeuksia, KKV korostaa. Sen mukaan tulisi siirtymäajoissa huomioida kolme seikkaa:

1) Markkinoiden olemassaolo. Sidosyksiköiden tuottamat palvelut ovat usein sellaisia, joita ei täysin vastaavina tällä hetkellä tuoteta markkinaehtoisesti. Markkinoiden syntyminen vaatii aikaa, koska markkinatoimijoille ei todennäköisesti ole vielä selvää missä määrin palveluille syntyy lopulta kysyntää.

2) Hankintayksiköiden resurssit. Erityisesti pienet omistajaorganisaatiot joutuvat investoimaan hankintaresursseihin, koska useat hankinnat on nykymallissa keskitetty sidosyksiköihin. Resurssien palkkaaminen vie aikaa, ja se voi olla erityisesti pienille syrjäisille kunnille vaikeaa.

3) Riski kilpailutuksien kasautumisesta. Lyhyt siirtymä johtaa todennäköisesti siihen, että omistajaorganisaatiot pyrkivät siirtymäajan lopulla samanaikaisesti kilpailuttamaan palvelutarpeensa. Tämä johtaisi tilanteeseen, jossa omistajaorganisaatiot kilpailevat keskenään markkinoista sen sijaan, että yritykset kilpailisivat sopimuksista. Tällainen tilanne todennäköisesti kasvattaisi hankintakustannuksia merkittävästi.

KKV: Merkittäviä kustannuksia sopimusten purkamisista
Esitetyn kaltaisen hankintalain merkittävä kustannuksia aiheuttava vaikutus on sidosyksiköiden toiminnan lopettaminen ja sopimusten purku. ”Erityisesti ICT-alan sidosyksiköissä voi olla pitkäkestoisia sopimuksia järjestelmätoimittajien kanssa”, KKV toteaa. ”Näiden sopimusten purkaminen ja uudelleenkilpailuttaminen ennenaikaisesti voi aiheuttaa merkittäviä kustannuksia, erityisesti jos sopimuskausi on vasta aluillaan. Myös merkittäviä investointeja sisältävien sidosyksiköiden toiminnan lopettaminen nopealla aikataululla nostaa todennäköisesti kustannuksia”, KKV muistuttaa.

Viraston mukaan lyhyen siirtymäajan seurauksena olisi todennäköisesti tilanne, jossa omistajaorganisaatiot päätyvät pakon edessä toteuttamaan palvelut sellaisin keinoin mitkä ovat realistisia lyhyellä aikavälillä. ”Käytännössä tämä voi tarkoittaa palvelun tuottamista itse tai pienemmissä sidosyksiköissä kilpailuttamisen sijaan. Tämä johtuu siitä, että lyhyen siirtymäajan puitteissa ei välttämättä ehditä kilpailuttamaan palveluita, jotka ovat välttämättömiä lakisääteisten tehtävien toteuttamiseksi. Omaan tai pienimuotoisempaan tuotantoon siirtyminen ei ole toivottavaa, koska se vähentää tehokkuutta mittakaavaetujen vähentyessä”, KKV analysoi.

Maa- ja metsätalousministeriö: Ruokahuolto vaarantuu – kustannukset nousevat
Jos sidosyksiköitä koskeva vähimmäisomistusvaatimus nostetaan 10 prosenttiin, kohdistuu vaikutus ennen kaikkea pieniin kuntiin, jotka ovat heikoimmassa asemassa ruokapalveluiden järjestämisessä, Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) muistuttaa omassa eriävässä mielipiteessään hankintalakiehdotukseen. ”Pienemmiltä kunnilta puuttuu usein hankinta- ja kilpailutusosaaminen”, MMM toteaa. Hankintojen pirstaloituminen vaikeuttaa myös tarjouksien saamista: Kun palvelun tarvitsijoita on pienempi määrä, kilpailutukset eivät ole yhtä houkuttelevia ja kannattavia ruokapalvelualan yrityksille. Tämä nostaa hintoja, MMM arvioi.

MMM: Laaja yksityistäminen vaarantaa ruokahuollon
Hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa, kunnat ja hyvinvointialueet yhdistivät voimiaan yhteisiin sidosyksiköihin, inhouse-yhtiöihin. Niinpä monilla pienillä kunnilla ei ole enää omaa suurtalouskeittiötä. Tämä tekee palveluiden uudelleenjärjestämisen ”kalliiksi ja hankalaksi, jos 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus asetetaan”, MMM varoittaa. Toisaalta vaatimus hankaloittaa myös hyvinvointialueiden ruokapalveluiden järjestämistä, ministeriö toteaa eriävässä lausunnossaan. Monissa kunnissa on pieniä ympärivuorokautista hoitoa tarjoavia hyvinvointialueen yksiköitä, joiden ruokapalvelut hoitaa alueellinen inhouse-yhtiö. ”Ruokahuollon kustannukset nousevat, jos hyvinvointialue ei voi enää olla pienemmällä prosentilla osakkaana alueen sidosyksikössä”, MMM lausuu.
Ministeriö korostaa, että ”julkisten ruokapalveluiden järjestäminen on lakisääteistä toimintaa ja tärkeä osa muun muassa sote-puolen palveluiden toimintaedellytyksiä. Ruokapalveluiden laaja yksityistäminen heikentää mielestämme varautumista poikkeustilanteisiin ja ruokahuollon huoltovarmuutta.”

MMM:n mukaan ruokapalveluita tarkasteltaessa on hyvä muistaa, ettei vastaavaa julkisten ruokapalveluiden tuotantoa ole Suomen lisäksi muissa EU-maissa kuin Ruotsissa. ”Euroopassa ei ole lämmintä kouluateriaa tarjolla edes maksullisena kuin osassa kouluja ja päiväkoteja. Tällöin on ymmärrettävää, ettei muissa EU-maissa ole perustettu samassa määrin sidosyksikköomisteisia ruokapalveluita kuin Suomessa”, MMM lausuu. ”Katsomme sidosyksiköiden 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksen vaarantavan ruokapalveluiden kustannustehokkaan ja laadukkaan järjestämisen etenkin harvaan asutuilla alueilla ja asukasmäärältään pienissä kunnissa.”