Väitös: Kaunokirjallisuus antaa tietoa ihmismielestä

FM Paavo Mannisen väitöstutkimus selvitti, miten ihmiset tiedostamattaan toistavat menneisyyden kokemuksiaesimerkiksi lukijan suhteessa kirjaan tai kirjailijan suhteessa teokseensa. Tätä ilmiötä kutsutaan transferenssiksi. Mannisen mukaan transferenssin tutkiminen kirjallisuudessa auttaa ymmärtämään mielen toimintaa, erityisesti tietoisen ja tiedostamattoman vuorovaikutukseen liittyviä prosesseja sekä kirjallisuuden todentuntua ja tematiikkaa. Kirjallisuuden tulkitseminen avaa mahdollisuuksia oppia itsestä ja toisista.

"Kirjallisuuden henkilöhahmot ja kertojat eivät ole eläviä ihmisiä, mutta silti he tuntuvat todelta lukijoiden heille kuvittelemia menneisyyksiä myöten."

"Kirjallisuuden henkilöhahmot ja kertojat eivät ole eläviä ihmisiä, mutta silti he tuntuvat todelta lukijoiden heille kuvittelemia menneisyyksiä myöten. Kirjallisuudessa kehittyy illuusio siitä, että lukija ja kertoja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tämän illuusion tulkitseminen avaa mahdollisuuksia oppia itsestä ja toisista", Manninen kertoo.

Tutkimuksessa käytettiin aineistona psykoanalyyttisten kirjallisuudentutkijoiden tekstejä sekä Shakespearen sonettia 56 ja Samuel Beckettin romaania The Unnamable. Tärkeänä tutkimustuloksena olivat uudet tulkinnat klassikoista. Kun Manninen analysoi Shakespearen runoa transferenssin näkökulmasta, hän huomasi, että teksti auttaa runon puhujaa ja tähän samastuvaa lukijaa tulemaan tietoiseksi transferenssiin kuuluvasta tiedostamattomasta tunteensiirrosta.

The Unnamable taas auttaa lukijaa ymmärtämään ja saamaan kokemuksellista tietoa siitä, millaista on elää mielentilassa, jossa ajattelu- ja tunnekapasiteetti on merkittävästi heikentynyt.

Tutkimuksessa kehitetyt psykoanalyyttiset menetelmät auttavat ymmärtämään myös sellaisten kertojien ja henkilöhahmojen sisäistä maailmaa, jotka saattavat lukijasta aluksi tuntua vaikeasti lähestyttäviltä ja jopa luotaantyöntäviltä.

”Meissä kaikissa on mieleen varhain kehityksessämme muodostuneita kerrostumia, joissa teokset resonoivat.”

"Se, mikä esimerkiksi Beckettin romaanissa vaikuttaa aluksi lukijalle vieraalta kokemusmaailmalta, voikin osoittautua sellaiseksi, joka on varhain kehityksessämme  koskettanut meitä kaikkia", Manninen selventää.

"Transferenssin teoria auttaa ymmärtämään, miten meissä kaikissa on mieleen varhain kehityksessämme muodostuneita kerrostumia, joissa teokset resonoivat."

Tutkimuksessa huomioidaan myös Beckettin romaanin positiiviset ulottuvuudet. The Unnamable antaa kokemuksellista tietoa kaikille tutusta sisäisestä todellisuudesta, jossa kyky ajatella ja tuntea oli vasta kehittymässä.

Kirjallisuus opettaa psykoanalyysia

Psykoanalyyttisessa kirjallisuudentutkimuksessa on tärkeää huomioida lukijan henkilökohtaiset kokemukset. Lukukokemuksen analyysi voi antaa subjektiivista mutta jaettua tietoa teoksista. Tutkimus rohkaisee lukemaan kirjallisuutta tavalla, jossa analysoidaan omia tunnereaktioita ja koetetaan erottaa, mikä on peräisin tekstistä ja mikä lukijasta. Lukijan ja tekstin välinen suhde on tutkimuksen mukaan tärkeä tutkimuskohde sinänsä. Se, mitä siinä tapahtuu ja miltä lukijasta tuntuu olla tekstin kanssa, voi auttaa tulkitsemaan teosta.

Tutkimus opastaa niin ei-akateemisia kuin akateemisia lukijoita ja erilaisia lukemistyötä tekeviä – kuten opettajia, kirjallisuusterapeutteja ja sanataideohjaajia – ajattelemaan lukemisen emotionaalisia ja vaikeasti tiedostettavia ulottuvuuksia. Kirjallisuutta käytetään opettamaan lukijoita ihmismielen psykodynaamisista prosesseista.

"Näin teki jo Sigmund Freud, jolle kirjallisuus oli suuri opettaja kliinisen potilasaineiston ohella."

Mannisen väitöstyötä tukivat Jyväskylän yliopiston Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Otto A. Malmin lahjoitusrahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö sekä Eemil Aaltosen Säätiö. 

Paavo Mannisen väitöskirjan ”Transferenssi kirjallisuudessa ja kirjallisuudentutkimuksessa: Tapausesimerkkeinä Shakespearen sonetti 56 ja Samuel Beckettin The Unnamable” tarkastustilaisuus pidetään 1.3.2025 yliopiston päärakennuksen salissa C4 alkaen klo 13.00. Tilaisuus on seurattavissa myös etäyhteyden välityksellä. Vastaväittäjänä toimii kulttuuripsykologian ja aate- ja oppihistorian dosentti Juhani Ihanus (Helsingin ja Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Mikko Keskinen (Jyväskylän yliopisto).   

Väitöstilaisuuden kieli on suomeksi. 

Etäyhteys väitöstilaisuuteen: https://r.jyu.fi/vaitos-manninen010325

Linkki väitösjulkaisuun:  https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/100131  

Taustatietoa: FM (kirjallisuus) Paavo Manninen opettaa psykoanalyyttista kirjallisuudentutkimusta yliopistossa ja kirjallisuus- ja kirjoittamisseminaareja psykoanalyytikoille ja psykoterapeuteille. Hän on ohjannut myös taiteen perusopetuksessa saturyhmiä lapsille ja toimii Psykoanalyyttinen psykoterapia -lehden toimitussihteerinä.

Lisätietoja: paavo.t.manninen@jyu.fi