Uudet suositukset metsien harvennuksiin ja luonnonhoitoon on julkaistu

Metsänhoidon suositukset koostavat parhaat menetelmät ja vaihtoehdot suomalaisten metsien hoitoon. Uudistusten myötä tarjolla on ajanmukaiset tiedot ja toimintamallit, joilla metsänomistajat voivat turvata metsiensä hyvää tuottoa, luonnon monimuotoisuutta, vesien puhtautta ja hiilensidontaa.

Suositukset ovat laajasti metsäammattilaisten käytössä niin neuvonnassa kuin työn toteutuksessa. Uudistukset edellyttävät opintojen päivitystä ja tiedonsiirtoa metsäorganisaatioiden tietojärjestelmiin. Tapio tukee käytäntöön vientiä muun muassa Metsänhoidon suositusten avainkouluttajaverkoston avulla.

Uudet harvennusmallit huomioivat metsänomistajan tavoitteet ja metsien muuttuneen kasvuvauhdin entistä paremmin

Suomessa tehdään vuosittain metsän harvennushakkuita 480 000 hehtaarilla, joka on noin Kymenlaakson kokoinen alue. Kaikista metsänhakkuista 70 % on harvennushakkuita, joilla vahvistetaan jäävän puuston elinvoimaisuutta ja järeytymistä tukkipuuksi.

Harvennusmallit on apuväline, jonka avulla päätellään, olisiko talousmetsän puustoa aika harventaa ja mikä on tavoiteltava puuston määrä hakkuun jälkeen.

Harvennusmallit sopivat metsiin, joita on hoidettu ja kasvatettu tasaikäisenä. Mallin valinnan lähtökohtana on metsän tiedot, kuten sijainti, pääpuulaji tai sekapuustoisuus ja onko metsä turve- vai kivennäismaalla.

Metsänomistajan tavoitteita voidaan nyt huomioida aiempaa paremmin. Esimerkiksi taloudelliseen tuotto-odotukseen on kolme vaihtoehtoa. Omat mallinsa löytyvät sekapuuston kasvatukseen ja pidennettyyn kiertoaikaan, yläharvennukseen sekä tilanteeseen, jossa turvemaalle ei tehdä ojien kunnostusta harvennusaikana. Valitun mallin lisätietona kerrotaan mahdollisista metsätuhoriskeistä. Jos metsänomistajalla ei ole erityisiä tavoitteita, voidaan käyttää ns. perusmalleja, jotka ovat lähellä jo pitkään käytössä olleita.

Uutta kaikissa malleissa on muutokset, jotka on tehty metsän muuttuneen kasvuvauhdin ja ilmastokestävyyden takia. Metsien kasvu on kiihtynyt etenkin Pohjois-Suomen männiköissä sen jälkeen, kun harvennusmallit viimeksi uudistettiin 2006. Myös esimerkiksi luonnonhoidon myötä jätettävien säästöpuiden määrä ja lehtipuun osuus on huomioitu uusissa malleissa.

Mallit on tuotettu Luonnonvarakeskuksessa tuoreiden tutkimustietojen pohjalta. Harvennusmallien uudistusten avulla turvataan metsien hyvä kasvu muuttuvassa ilmastossa.

Uudet suositukset auttavat tunnistamaan ja turvaamaan metsien arvokkaita luontokohteita sekä vesien puhtautta

Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta olennaisimpia kohteita metsissä. Siksi on tavoiteltavaa, että kaikki luontokohteet otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. Metsänhoidon suosituksiin on täydennetty tietoa, joiden avulla kohteet voidaan tunnistaa ja niiden käsittelyä sovittaa metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti.

Huomioitavia luontokohdetyyppejä on seitsemän:

• pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt
• kallioelinympäristöt
• lehdot
• suoelinympäristöt
• paahdeympäristöt
• monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät ja
• puustoiset perinneympäristöt.

Luontokohteiden lisäksi on kuvattu luonnonhoidon perustoimenpiteet: säästöpuiden jättäminen, lahopuun turvaaminen, tekopökkelöiden tekeminen, suojatiheikköjen jättäminen ja lehtipuusekoituksen ylläpito. 

Luonnonhoidon suositusten uudistaminen jatkuu 2024. Seuraavaksi kuvataan, kuinka eri lajeja voidaan huomioida metsänkäsittelyssä.

Metsäistä rantaa on Suomessa yli 400 000 kilometriä ja metsätaloudella on vaikutuksia vesiin myös toimittaessa kauempana rannoista. Metsänhoidon vesiensuojelun ratkaisuilla vaikutetaan vesien puhtauteen, luonnon monimuotoisuuteen ja maisemaan.

Uudistuneet metsänhoidon suositukset antavat konkreettisia työvälineitä vesistövaikutusten hallintaan. Keinovalikoimassa on muun muassa eri laajuisia rantojen suojavyöhykkeitä, joista metsänomistaja voi valita tilanteeseen sopivimman. Ammattilaisille esitellään uusia menetelmiä vesiensuojeluun ja niiden soveltamiseen erilaisilla kohteilla. Ojien kunnostuksessa olennaista on tarveharkinta ja maltilliset ojasyvyydet.

Suometsät ovat erilaisia – metsänhoidon suositukset opastavat valitsemaan sopivat käsittelytavat

Noin neljäsosa Suomen puustosta ja metsien kasvusta on suometsissä. Kaksi kolmasosaa Suomen hiilivarastoista on soissa. Kokonaisuutena suometsien puuston hiilinielu on suurempi kuin maaperästä tulevat päästöt. Metsänkäsittely turvemailla vaikuttaa ilmastopäästöihin ja vesien puhtauteen eri tavoin riippuen valitusta käsittelytavasta ja metsän ominaisuuksista.

Metsänhoidon suositukset esittelevät metsänomistajalle suometsän käsittelyn päälinjoina kasvatuksen jatkamisen talousmetsänä, aktiivisen ennallistamisen luonnontilaan tai passiivisen ennallistumisen, jossa metsän annetaan muuttua luonnollisesti tai puustoa korjataan, kunnes se ei enää kannata. Kasvatusmenetelmäksi voidaan valita metsän peitteisyyttä vaaliva jatkuva kasvatus, jonka etuna on pienemmät vesistöhaitat ja vesitalouden hallinta kasvavan puuston avulla.

Suometsien kasvua voidaan tukea tuhkalannoituksella ja ojien kunnostuksilla niillä kohteilla, joilla se on puun kasvatuksen kannalta perusteltua. Jokainen suometsä on erilainen ja harkittavaksi tulee käsittelyjen kokonaisuus, joka parhaiten tukee metsien kasvua ja hiilensidontaa sekä minimoi haittoja.

Metsänhoidon suosituksiin on päivitetty myös tuoretta tietoa energiapuun korjuuseen sopivista kohteista ja laadukkaasta toteutuksesta, jossa huomioidaan talous ja luonnonhoito. Viimeisimmät päivitykset löytyvät kootusti www.metsanhoidonsuositukset.fi -palvelun etusivulta.

Metsänhoidon suositukset esittelevät kestävän metsänhoidon vaihtoehtoja ja parhaita käytäntöjä. Suositukset perustuvat tutkimustietoon ja käytännön kokemuksesta saatuun osaamiseen. Palvelun sisältö on laadittu yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä koordinoi Tapio maa- ja metsätalousministeriön tilauksesta. Metsänhoidon suositukset ovat osa kansallisen metsästrategian tavoitteiden toteutusta.