VATT: Suomi on liittymässä polttoaineiden päästökauppaan kustannustehokkaasti – mutta samalla ei tulisi luoda uusia tukiautomaatteja

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on laatinut lausunnon työ- ja elinkeinoministeriölle EU:n polttoaineen jakelua koskevan päästökaupan toimeenpanosta Suomessa. Uudistuksesta puhutaan yleisesti ”liikenteen ja lämmityksen päästökauppana”, jonka on tarkoitus alkaa vuonna 2027.  

”Vaikka hallituksen esityksen (HE) vaikutusten arvioinnissa näyttäisi olevan joitakin puutteita, esityksen pääasiallinen sisältö koskien polttoaineen jakelua koskevan päästökaupan toimeenpanoa Suomessa näyttää HE:ssä esitettyjen perustelujen valossa toteuttavan sääntelyn Suomen kansallisten olosuhteiden puitteissa kustannustehokkaalla tavalla”, kirjoittaa tutkimusprofessori Marita Laukkanen VATT:n lausunnossa, jonka hän on valmistellut yhdessä erikoistutkija Anna Saharin kanssa. 

Suomi mukana heti päästökaupan käynnistyessä 

Suomen hallitus päätti kehysriihessä huhtikuussa 2024 liittyä EU:n polttoaineen jakelun päästökaupan hinnoitteluun heti järjestelmän käynnistyessä. Tämä mahdollisimman aikainen toimeenpano näyttäisi parhaiten turvaavan vakaan toimintaympäristön, VATT:n lausunnossa kiitellään.  

EU:n päästökauppadirektiivi mahdollistaa kansallisen sääntelyn toteuttamisen monella eri tavalla. ”Käytännössä kansallista liikkumatilaa jää hallituksen esityksen (HE) perustelujen mukaan melko vähän”, tutkimusprofessori Laukkanen toteaa. 

Lakiesityksessä päästökaupan soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi kansallisesti maa- ja metsätalouden polttoaineisiin sekä vapaa-ajan vesiliikenteen ja yleisen päästökaupan ulkopuolisen lentoliikenteen polttoaineisiin. ”Ehdotus on perusteltu, sillä Suomessa ei ole käytössä sellaista polttoaineiden jakelujärjestelmää, jossa polttoaineen loppukäyttäjä voitaisiin luotettavasti tunnistaa ennakkoon”, kirjoittaa Laukkanen. 

Päästökaupan vaikutus hintoihin epäselvä 

Ehdotetun lain näkyvin vaikutus tavallisille ihmisille on, että sen odotetaan nostavan polttoaineiden hintoja. VATT:n tutkijat kuitenkin huomauttavat, että päästökaupan kustannukset eivät välttämättä siirry polttoaineiden hintoihin sellaisinaan. 

"HE:n taloudellisten vaikutusten arvioinnissa oletetaan, että päästöoikeuden hinta siirtyy kokonaisuudessaan loppukäyttäjien maksamiin hintoihin. Tämä on vahva oletus, varsinkin kuin ainoa Suomessa tehty empiirinen tutkimus polttoaineiden CO2-päästöjen hinnan siirtymisestä kuluttajahintoihin havaitsi päästökustannuksen siirtyvän hintoihin vain osittain”, lausunnossa todetaan. 

Laukkanen kirjoittaa VATT:n lausunnossa, että uudistuksen taloudellisten vaikutusten arviointi ei näyttäisi hyödyntäneen kaikkia käytettävissä olevia tietoja sekä aiheesta tehtyä empiiristä tutkimusta. 

”HE:ssä arvioidaan, että kustannusten siirtäminen täysimääräisesti tai edes osittain tuotteiden myyntihintoihin on pääsääntöisesti vaikeaa. Yhdessä Suomen tärkeimmistä kilpailijamaista, Saksassa, toteutetun empiirisen tutkimuksen mukaan teollisuusyritykset pystyivät kuitenkin siirtämään keskimäärin 35–60 prosenttia yleisen päästökaupan myötä kohonneista energiakustannuksista hintoihin.” 

Laukkanen viittaa myös yhdysvaltalaiseen aineistoon perustuvaan tutkimukseen, jossa yritykset useilla teollisuustoimialoilla pystyivät siirtämään merkittävän osan kasvaneista energiakustannuksista hintoihin. ”Jos kasvaneet energiakustannukset nostivat rajakustannuksia yhdellä dollarilla, yritykset nostivat hintojaan 0,7 dollarilla.” 

Ei uutta tukiautomaattia 

Tässä vaiheessa ei ole vielä selvää, miten uuden päästökaupan huutokauppatuloja voidaan käyttää taloudellisen korvauksen myöntämiseen loppukäyttäjille. 

Tutkimusprofessori Laukkanen sanoo, että nyt ei tulisi luoda “uusia tukiautomaatteja” ilman, että päästökaupan vaikutuksia arvioidaan huolella ja riippumattomia lähteitä hyödyntäen. ”Mikäli komission alemman asteisen sääntelyn antamisen jälkeen päädytään valmistelemaan hintavaikutusten hyvittämistä, valmistelussa olisi hyvä hyödyntää mahdollisuuksien mukaan tilasto- ja tutkimustietoa ja huomioida vaikutusten arvioinnissa epävarmuudet esimerkiksi tuottamalla skenaariotarkasteluja useammilla arvoilla keskeisille epävarmoille parametreille.” 

Laukkanen ihmettelee, että osana lausuntopyyntöä mahdollisten tulevien hyvitysten edunsaajia on pyydetty lausuntopalvelu.fi-sivustolla kertomaan sääntelyn vaikutuksista toimintaansa sekä miten ja kenelle hyvitykset tulisi kohdentaa. 

”Edunsaajille osoitettu kysely ei toteuta päätöksentekijöiden tiedonsaantioikeutta parhaalla mahdollisella tavalla. Kun kysely suunnataan edunsaajille, vastaajilla on kannustin pyrkiä liioittelemaan sääntelyn vaikutuksia toimintaansa sekä tarvetta itselleen kohdistuville hyvityksille”, Laukkanen kirjoittaa. 

Kun edunsaajia osallistetaan hyvitysjärjestelmän suunnitteluun tällä tavoin, vaarana on, että järjestelmästä tulee valtiontalouden näkökulmasta tarpeettoman kallis. 

”Uskottavampaa ja luotettavampaa tietoa saataisiin hyödyntämällä Verohallinnon ja Tilastokeskuksen aineistoja ja niihin perustuvia mallinuksia sekä tutkimuskirjallisuutta”, lausunnossa ehdotetaan.