Blogi: VATT selvittää keinoja Afrikan maiden verokertymän vahvistamiseksi

VATT tarjoaa tutkimusyhteistyöllään tietoa ja osaamista verokertymän vahvistamiseksi useissa Afrikan maissa. Tämä voi vähentää kyseisten maiden kehitysapuriippuvuutta, harmaata taloutta, hallinnollista byrokratiaa ja korruptiota. 

Verotus nähdään osin kehitysapua parempana kehityksen rahoitusvaihtoehtona, koska siihen liittyy poliittinen vastuu. Siinä, missä kehitysapu voi kadota äänestäjien huomaamatta heikkoihin projekteihin tai korruptoituneen eliitin taskuun, demokratioissa vaaditaan verorahoille vastinetta. 

Valtaa pitävä eliitti kuuntelee tarkemmalla korvalla kansalaisten toiveita, kun se tarvitsee heidän rahojaan. Esimerkiksi Nigeriassa, jossa noin 40 prosenttia valtion tuloista tulee öljystä, poliittinen eliitti on etääntynyt kansasta, koska se ei ole riippuvainen verotuloista. 

Alhainen veroaste  

Afrikan maiden veroasteissa on runsaasti nostovaraa. Vuonna 2022, keskimääräisen veroasteen mediaani Saharan eteläpuolisessa Afrikassa oli Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan vain 13 prosenttia, kun kehittyneiden maiden vastaava oli 27 prosenttia. 

YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimuslaitoksen UNU-WIDERin verotietokannan mukaan Suomen valtion verotulot olivat 31 prosenttia BKT:stä ja valtion tulot sosiaaliturvamaksu mukaan lukien 53 prosenttia BKT:stä samana vuonna. Vastaavat luvut esimerkiksi Tansaniassa olivat vain 11 ja 14 prosenttia BKT:stä. 

Vaikka periaatteessa verot voivat heikentää talouskasvua ja työllisyyttä siirtämällä varoja yksityisistä investoinneista julkiseen kulutukseen, näillä vero-osuuksilla Kansainvälinen valuuttarahasto ei pidä verojen lisäämistä suurena riskinä Afrikan talouskasvulle¹.

Mistä alhainen verokertymä johtuu?  

Verokertymää Afrikan maissa heikentävät lukuisat tekijät, kuten köyhyys, hallinnon heikkous, harmaa talous ja haluttomuus maksaa veroja. Afrikkalaisten asenteita säännöllisesti kartoittavan Afrobarometrin mukaan suuri osa afrikkalaisista pitää veroviranomaisia korruptoituneina, eivätkä ihmiset koe saavansa veroilleen vastinetta. Esimerkiksi sähkö puuttuu vielä monilta maaseutualueilta. Keniassa puolet verotuloista on kulunut nopeasti kasvavaan virkamiesten palkkasummaan². 

Alhainen verokertymä ei johdu alhaisista veroasteista. Esimerkiksi OECD:n esittämä 15 prosentin globaali minimivero on huomattavasti alle Afrikan mantereen keskimääräisen efektiivisen yhteisöveroasteen. Hitaasti laskeva Afrikan yhteisöveroaste oli vuonna 2021 noin 27 prosenttia verrattuna OECD-maiden noin 23 prosenttiin, tai Suomen 20 prosenttiin.  

Korkeat verot voivat vaikuttaa verotuloihin alentavasti kannustamalla veronkerääjien korruptioon ja harmaaseen talouteen. Afrikan maissa kaikki yritykset eivät ole rekisteröityneet veronmaksajiksi, ja rekisteröityneistäkin saattaa alle puolet olla aktiivisia veronmaksajia.  

Verojen kerääminen on poliittisesti riskialtista. Usein poliitikot tukeutuvat mieluummin kehitysapuun tai luonnonvarojen verotukseen. Veronkorotukset ovat viime vuosina aiheuttaneet kuohuntaa ja mellakoita monissa maissa, kuten Ugandassa, Tansaniassa, Keniassa ja Ghanassa, ja johtaneet veronkorotusten perumiseen, henkilövaihdoksiin tai vaalitappioon. Daniel Arap Moi, Kenian presidentti vuoteen 2002 asti, hyödynsi veronkerääjiä opposition ahdistelemiseksi, eikä se ole ennenkuulumatonta muuallakaan. Varojen puutteessa harvinaiset verotarkastukset voivat kohdistua oppositiota kannattaviin yrityksiin, samalla kun hallitseva eliitti nauttii verovapauksista³. Käytännössä veropohjat ovat niin kapeita, että 90 prosenttia yhteisö- tai tuloveroista voi kertyä alle kymmeneltä prosentilta yrityksistä tai väestöstä. 

Afrikan maiden verojärjestelmissä on useita poikkeuksia, joiden talouskannusteet ovat kyseenalaisia. Maailmanpankin mukaan Keniassa ja Ugandassa noin viisi prosenttia BKT:stä jää poikkeusten takia verottajalta keräämättä, monissa maissa jopa kolmannes veroista. Ghanassa yksi tehdas muodosti oman erityistalousalueensa etuineen. Useimmissa Afrikan maissa hallitukset voivat suoraan myöntää verohelpotuksia yksittäisille yrityksille⁴.  

Yksinkertaiset, matalat verot sopivimpia  

Harmaan talouden ollessa suuri Suomen kaltainen monimutkainen progressiivinen verojärjestelmä ei istu Afrikkaan. Suurituloiset palkkaavat verokonsultit, joiden avulla he pystyvät monimutkaisessa verojärjestelmässä välttelemään veroja.  Sen sijaan esimerkiksi Viron verojärjestelmän kaltainen yksinkertainen matala verotus tarjoaa realistisemman loikan nykyaikaiseen, digitalisaatiota hyödyntävään ja laajapohjaiseen verotukseen.  

Afrikassa on yleistä, että köyhät ovat yksityisyrittäjiä, joita verotetaan arvioidun myynnin ja kulutuksen perusteella. Käytännössä pienyrittäjän kuuluu maksaa verottajalle etukäteen määrätty könttäsumma, toteutuneista tuloista ja voitoista riippumatta. Könttäsumma perustuu veronkerääjän harkintaan, mikä kannustaa korruptioon. Vaihtoehdot ovat vähissä, koska kirjanpitoa ei ole.   

Korruptiota ja harmaata taloutta voisi alentaa myös digitekniikalla. Siinä missä tietokoneet ovat suhteellisen harvinaisia kehitysmaissa, kännykät ovat laajalti käytössä itsensä työllistävien pienyrittäjien parissa. Kännyköillä toteutettava veronkeruu olisi sitä helpompi toteuttaa, mitä selkeämpi ja yksinkertaisempi verotus on. 

Harmaan talouden vähentäminen ja laajapohjainen verotus on puolestaan edellytys reilulle kilpailulle, joka on toimivan markkinatalouden kulmakiviä.  

Verottaja tilastotiedon tuottajana 

Voidaan ajatella, ettei kehitysmaiden köyhiä ei tulisi verottaa ollenkaan, koska heillä ei ole veronmaksukykyä eivätkä he tiedosta oikeuksiaan. Verotietoja voi myös olla mahdotonta tarkistaa. 

Vähästä verotulopotentiaalista huolimatta verohallinnon ponnistelut pienyrittäjien rekisteröimiseksi ja aktivoimiseksi veronmaksajina ovat kuitenkin erityisen tärkeitä Afrikassa, jossa verotulot eivät pelkästään rahoita tilastojen keruuta, vaan ovat keskeinen osa kasvuarvioiden laadintaa. Heikot tilastot yhdistyvät usein huonoon taloudenpitoon, kuten eurokriisi opetti. Parempi tieto tarjoaa mahdollisuuden kohdistaa resursseja tehokkaammin sekä karsia byrokratiaa ja korruptiota.  

Tilastot ovat myös keskeinen väline kehityspolitiikassa. On mahdotonta arvioida esimerkiksi kehitysapuprojektien kasvu-, ympäristö- ja sukupuolivaikutuksia ilman riittävää tilastotietoa. Samalla Afrikka on ainoa maanosa, jonka väestönkasvu ei lähivuosikymmenien aikana ole hiipumassa, vaan esimerkiksi Tansaniassa nainen saa edelleen keskimäärin yli viisi lasta. 

Afrikan ongelmien sivuuttaminen ei ole Suomen edun mukaista ottaen huomioon esimerkiksi Suomeen ja koko EU:hun kohdistuvat maahanmuuttopaineet sekä Afrikkaan liittyvät ilmasto- ja turvallisuuspoliittiset tavoitteet.  

Käynnissä useita tutkimushankkeita  

Lopuksi muutama sana VATT:n Afrikassa käynnissä olevista tutkimushakkeista: 

VATT:ssa käynnissä olevien tutkimushankkeiden rahoitus tulee Suomen kehitysapumäärärahoista HAUS kehittämiskeskuksen African-Finnish Partnerships on Taxation Capacity in Africa (AFP-TCA) -hankkeen osaprojektina. 

Yksi tutkimushanke käsittelee talouskasvun vaikutusta verokertymään Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa. Lisäksi yhteistyössä Tansanian verohallinnon kanssa on käynnistetty satunnaistettu koe (RCT) yhteisöverokertymän ja veronmaksajien aktiivisuuden lisäämiseksi sekä selvitys kansainvälisen minimiveron vaikutuksista Afrikan maiden verokannustimiin. 

Verotutkimuksen lisäksi VATT:n osaprojektissa tuotetaan myös afrikkalaisten yliopistojen opetusta helpottava julkisen talouden opetuspaketti, jonka voi tulevaisuudessa ladata netistä. 

Mitä konkreettista hyötyä tutkimusyhteistyöstä Afrikassa sitten on? Tutkimusyhteistyöllä voidaan parantaa paikallisten valmiuksia tiedon keräämiseen ja analysointiin ja tehostaa vähäisten resurssien kohdentumista. 

Lähteet:

1. The Economist (2024). The lessons of Africa’s tax revolts.
2. The Economist (2014). Above the table.
3. The Economist (2017). Tax authorities are the latest tools of repression in Africa.
4. The Economist (2018). African governments let too many taxpayers off the hook