Väitös: Perheenyhdistämisen ihmisoikeussuoja on heikentynyt

Jaana Palander selvittää väitöstutkimuksessaan, kuinka ihmisoikeussuoja rakentuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ulkomaalaisten perheenyhdistämisasioissa. Perheenyhdistäminen tarkoittaa ulkomaalaisen perheenjäsenen hakemaa oleskelulupaa Suomeen. Euroopan ihmisoikeussopimus suojaa myös ulkomaalaisten perhe-elämää.

Palander keskittyy tutkimuksessaan Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten perheenyhdistämiseen ja erityisesti kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämiseen. Lisäksi hän tarkastelee laajemminkin matalapalkkaisten työntekijöiden perheenyhdistämisen vaikeuksia. Näiden ryhmien kohdalla vaatimus tietyn tasoisesta toimeentulosta voi muodostua esteeksi perheenyhdistämiselle.

Ihmisoikeussopimukseen sitoutuneiden valtioiden tulee kuitenkin sallia perheenyhdistäminen, jos ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä muotoutuneet oikeusohjeet näin edellyttävät. Ylikansallisia velvoitteita ulkomaalaisten perheenyhdistämisasioissa luo myös Euroopan unionin oikeus. Tutkimuksessa huomioidaan myös Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö perheenyhdistämisasioissa.

Väitöskirjatutkimus selventää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeusohjeita, joita on tutkimuskirjallisuudessa pidetty vaikeaselkoisina. Epäselvyyttä luo yksiselitteisten oikeusohjeiden ja soveltamisperiaatteiden puute. Vaikeissa tapauksissa kyse on suhteellisuuspunninnasta, jossa ihmisoikeussuojan lisäksi painoarvoa saavat myös valtiolliset intressit ja jopa pragmaattiset näkökohdat 

– Pureudun väitöstutkimuksessani uudella tavalla juuri suhteellisuuspunninnan periaatteisiin ja ihmisoikeussuojan rakenteeseen. Ihmisoikeussuojan heikentyminen näkyy suhteellisuuspunninnan ulottumisena koskemattomana pidetylle ydinalueelle, Palander kertoo. 

Palander osoittaa, että muutosta on tapahtunut ylitsepääsemättömien esteiden arvioimisessa, mikä koskettaa erityisesti kansainvälistä suojelua saavia. Euroopan unionin tuomioistuin on suuressa kuvassa samoilla linjoilla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa, mutta joissain yksityiskohdissa, kuten alaikäisten kansainvälistä suojelua saavien kohdalla, EU oikeus antaa konkreettisempaa suojaa perheen yhdessäolon periaatteelle. 

Ihmisoikeustuomioistuimen heikentynyt suojan taso perheenyhdistämisasioissa heijastelee Palanderin mukaan yleisempää kehitystä, joka viittaa kansainvälistä suojelua tarvitsevien erityiskohtelun periaatteen heikentymiseen. 

– Kansallinen lainsäätäjä ja ylikansallinen tuomioistuin tarkkailevat toistensa liikkeitä ja eurooppalaisten mieltymyksiä. Liiallinen pragmaattisuus ja kansanvallan korostaminen voi kuitenkin olla uhkana ihmisoikeuksien toteutumiselle, Palander toteaa. 

Väitöstutkimuksessaan Palander peräänkuuluttaa oikeusperiaatteita kunnioittavaa pragmaattisuutta, jossa ihmisoikeuden ydintä suojellaan tehokkaasti. Hän kohdistaa kritiikkiä niin kansallisten kuin ylikansallisten toimijoiden suuntaan. 

– Kansallisella tasolla keskeisessä asemassa olevan perustuslakivaliokunnan tulisi ottaa suurempaa vastuuta ihmisoikeuspunninnan asianmukaisesta toteuttamisesta lainsäädäntöhankkeissa. Ihmisoikeustuomioistuimen tulee puolestaan pitää kiinni aikaisemmista periaatteistaan perheen yhdessäolon turvaamiseksi, Palander painottaa.

Jaana Palander on syntynyt Kiteellä ja asuu Tampereella. Hän työskentelee tällä hetkellä tutkijana Åbo Akademissa, Turussa. 

Väitöstilaisuus perjantaina 27. syyskuuta

Hallintotieteen maisteri Jaana Palanderin julkisoikeuden alaan kuuluva väitöskirja The Role of Human Rights in Family Reunification : Fair Balance between Respect for Family Life and National Interests tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 27.9.2024 kello 12, Pinni A, Paavo Koli -sali (Kanslerinrinne 1, Tampere). Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Sanna Mustasaari, Itä-Suomen yliopisto. Kustoksena toimii professori Jukka Viljanen Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnasta.