Fysioterapeutin ohjaaman fyysisen kuntoutuksen tulee näkyä kansallisessa syöpästrategiassa

Vallalla on myös vanhentuneita käsityksiä. Ei ole lainkaan tavatonta, että syöpää sairastavalta kielletään kaikenlainen fyysinen aktiivisuus, vaikka liikkumisen hyödyistä on kiistatonta näyttöä seitsemän yleisimmän syöpätyypin hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.

Vahvasta näytöstä huolimatta isoa osaa syöpään sairastuneista ei ohjata lainkaan fysioterapiaan. Suomi on jäämässä auttamattomasti jälkeen muista Euroopan maista, joissa fysioterapian rooli syövän hoidossa on jo merkittävä – kaikissa hoitopolun vaiheissa. Yksilötason hyötyjen lisäksi sillä saadaan aikaiseksi kustannussäästöjä.

Fysioterapeutin ohjaaman harjoittelun avulla voidaan vähentää syövän ja syöpähoitojen sivuvaikutuksia, parantaa fyysistä toimintakykyä ja mahdollisesti jopa pienentää syövän uusiutumisriskiä. Se on ihmelääke, jolla saadaan sekä fyysisiä että psykososiaalisia hyötyjä.

Fysioterapian keinoin potilasta voidaan valmistaa tuleviin hoitoihin ja hoidosta seuraavia komplikaatioita vähentää. Hoitojen aikana fysioterapia kohdistuu erityisesti hoitojen sivuvaikutuksiin, kuten väsymykseen, mielialan laskuun ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Jo pelkästään paikallaanoloa vähentämällä saadaan terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Kuntoutuksen tarve jatkuu myös hoitojen päätyttyä. Monet kärsivät pitkäkestoisista oireista ja toimintarajoitteista, kuten syöpähoitojen aiheuttamasta väsymyksestä ja lymfaturvotuksesta. Mikäli sairaus etenee niin pitkälle, että hoito on palliatiivista, fysioterapialla voidaan lievittää kipua, kohentaa mielialaa ja parantaa jäljellä olevan elämän laatua.

Fyysisen kuntoutuksen merkitys on huomioitava parhaillaan valmisteltavassa kansallisessa syöpästrategissa. Fyysinen aktiivisuus ja fysioterapian tarjoama kokonaisvaltainen tuki ovat keskeinen osa syöpäpotilaiden hoitopolkua. Hoitojen aikana fyysisesti aktiiviset henkilöt voivat myös palata työelämään nopeammin.

Sanna Paasu-Hynynen
Edustajiston puheenjohtaja
Suomen Fysioterapeutit ry