Kuppa kukoisti Etelä-Amerikassa jo ennen Kolumbusta

Kupan alkuperästä on keskusteltu vuosikymmenien ajan. Veikö Kristoffer Kolumbus kupan mukanaan Amerikan mantereelle vai toiko palatessaan tuliaisena Eurooppaan?

Kupan puhkeaminen Euroopassa 1400-luvun lopulla tapahtui pian sen jälkeen, kun Kolumbus ja hänen miehistönsä palasivat varhaisilta tutkimusmatkoiltaan Amerikasta. Se sai monet uskomaan, että Kolumbus olisi tuonut taudin mukanaan.

Toisen teorian mukaan Kolumbus miehistöineen olisi vienyt taudin Amerikkaan. Tätä väitettä tukee vuosikymmenten takainen löytö 1400-lukua vanhemmista eurooppalaisista luurangoista, joissa oli kuppaa pitkään sairastaneille tyypillisiä leesioita luissa ja hampaissa. 

Nyt muinaisista eteläamerikkalaisista luista saatu DNA on ratkaissut arvoituksen.

Max Planck -instituutin johtamassa laajassa tutkimusprojektissa mukana ollut Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen professori Antti Sajantilan tutkimusryhmä oli mukana löytämässä viisi muinaisen kupan tautiperheen genomia Meksikosta, Chilestä, Perusta ja Argentiinasta.

– Ryhmämme pitkäaikainen projekti Perussa antoi mahdollisuuden tutkia nimenomaan perulaisia muumiota kupan suhteen, Sajantila kertoo.

Viisi muinaista patogeenia johtivat jäljille

Arkeologisista luista on DNA:n avulla saatu paljon tietoa ruton, tuberkuloosin, spitaalin ja isorokon historiasta, mutta kupan historian selvittäminen osoittautui haastavammaksi.

Useita kupan perheen genomeja on rekonstruoitu arkeologisista luista, mutta löydöt eivät ole pystyneet vastaamaan keskeisiin kysymyksiin, jotka liittyvät kupan esikolumbiaanisiin tai jälkikolumbiaanisiin teorioihin.

On tiedetty jo jonkin aikaa, että kupan kaltaisia infektioita esiintyi Amerikassa vuosituhansien ajan, mutta pelkästään leesioiden perusteella on ollut mahdotonta varmistua, onko kyseessä kuppa. Luu-patologian perusteella ei ole myöskään mahdollista sanoa, onko tauti peräisin Amerikan mantereelta vai tuliko se aikoinaan Aasiasta Amerikan mantereen asuttamisen aikaan noin 15 000 vuotta sitten.

Moderneja huipputekniikoita käyttämällä tiimi pystyi palauttamaan ja analysoimaan viisi muinaista kupan tautiperheen genomia Meksikosta, Chilestä, Perusta ja Argentiinasta.

– Vaikka DNA:n säilyminen aiheutti analyyttisiä haasteita, pystyimme luotettavasti määrittämään yhteyden kupan sukupuuttoon kuolleiden muotojen ja nykyisin maailmanlaajuiseen terveyteen vaikuttavien kantojen välillä, kertoo Sajantilan ryhmän perulainen postdoc-tutkija Evelyn Guevara.

Amerikka oli kupan tautiperheen keskus

Kuppa kuuluu pieneen tautiperheeseen, johon kuuluvat myös frambesia ja bejel, jotka molemmat luokitellaan laiminlyödyiksi trooppisiksi sairauksiksi eli trooppisiksi taudeiksi, jotka ovat jääneet AIDS:n, malarian ja tuberkuloosiin varjoon.

Viimeisimpiin muinaisiin genomitietoihin perustuen on nyt selvää, että Amerikan manner oli tämän tautiryhmän muinaisen monimuotoisuuden keskus jo ennen Kolumbuksen saapumista.

– Löysimme sukupuuttoon kuolleita sisarlinjoja kaikille tunnetuille tämän tautiperheen muodoille, mikä tarkoittaa, että kuppa, frambesia ja bejel ovat nykyajan perintöjä taudeista, jotka kerran kiersivät Amerikoissa, Antti Sajantila toteaa.

Kuppa levisi kolonialismin mukana

Kuppa- ja frambesiatapaukset lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun noin vuodesta 1500 alkaen. Tämä on todennäköisesti syynä myös 1500-luvun Euroopan epidemian laajuuteen ja intensiivisyyteen, jonka maailmanlaajuista leviämistä helpotti orjakauppa ja eurooppalaisen asutuksen laajentuminen Amerikassa ja Afrikassa seuraavina vuosikymmeninä ja vuosisatoina.

– Vaikka alkuperäiskansat Amerikassa kantoivat näiden tautien varhaisia muotoja, eurooppalaiset olivat keskeisiä niiden levittämisessä ympäri maailmaa, Evelyn Guevara lisää.

Lue lisää tutkimuksesta

Lisätietoja:

Oikeuslääketieteen professori Antti Sajantila
p. +358400605205, antti.sajantila@helsinki.fi