Jyväskylän yliopisto

Korona-aika auttoi toisia esikoisperheitä kukoistamaan, samalla se lannisti toiset, tutkimus kertoo

Jaa

Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka osa esikoislapsensa koronarajoitusten aikaan saaneista perheistä löysi selviytymiskykyisyytensä ja sopeutui vallitseviin olosuhteisiin, samalla kun osa perheistä kertoi jääneensä kasaantuvien stressitekijöiden alle – pahimmillaan ilman tukea.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa haastateltiin esikoislapsen vanhempia vanhemmaksi tulosta ja vanhemmuuden ensiaskeleista korona-aikana. Joillekin esikoisperheille koronasulut tarjosivat positiivisena koetun mahdollisuuden viettää enemmän aikaa perheen kesken. Toiset perheet sen sijaan kokivat jääneensä korona-aikana yksin ja vaille tarvittavaa tukea.
Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa haastateltiin esikoislapsen vanhempia vanhemmaksi tulosta ja vanhemmuuden ensiaskeleista korona-aikana. Joillekin esikoisperheille koronasulut tarjosivat positiivisena koetun mahdollisuuden viettää enemmän aikaa perheen kesken. Toiset perheet sen sijaan kokivat jääneensä korona-aikana yksin ja vaille tarvittavaa tukea. Mostphotos

Koronapandemian alkaessa esikoistaan odottavat vanhemmat olivat haastavassa tilanteessa, kun elämä muuttui monelta suunnalta. Perheen elämä oli mullistumassa ensimmäisen lapsen syntymän myötä, mutta samaan aikaan koronavirus, rajoitustoimet sekä tartuntaan liittyvät pelot rajoittivat elämää kodin seinien sisäpuolelle.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa haastateltiin esikoislapsen vanhempia vanhemmaksi tulosta ja vanhemmuuden ensiaskeleista korona-aikana. Neljänkymmenen vanhemman haastattelut tehtiin odotusaikana sekä uudelleen lapsen ollessa noin 1,5-vuotias. Ensimmäinen haastattelu sijoittui koronapandemian alkuvaiheeseen ja toinen haastattelu lähelle koronarajoitusten purkamista. Suomen akatemian rahoittaman CopaGloba-hankkeen tutkimuksessa löydettiin neljä erilaista selviytymiskertomusta korona-aikana vanhemmaksi tulleiden haastatteluista.

Perheen resurssit ensisijaisen tärkeitä vaikeissa tilanteissa

Voimaantuneilla ja tasapainon löytäneillä perheillä oli kykyä sopeutua ja mukautua pandemiatilanteeseen onnistuneesti. Voimaantuneet perheet sopeutuivat korona-ajan haasteisiin ajan kanssa ja korona-aika mahdollisti perheelle oman näköisen elämän.

– Perheet kertoivat nauttineensa korona-ajan vauvakuplastaan ja saaneensa kaiken tarvitsemansa tuen joko toiselta vanhemmalta tai etänä muilta läheisiltä ihmisiltä. Koronasulkujen ansioista heillä oli esimerkiksi runsaasti mahdollisuuksia viettää aikaa perheen kesken, eikä elämässä ollut kiireitä, kertoo väitöskirjatutkija Inka-Liisa Kuusiaho Jyväskylän yliopistosta.

Näillä perheillä oli myös runsaasti resursseja käytössään niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Jos perheen elämän sujuminen edellytti isompaa asuntoa, jossa on etätyöhön soveltuva työhuone, niin he pystyivät sellaisen hankinnan toteuttamaan, Kuusiaho kertoo.

Käytännönläheisyys auttoi pitämään arjen normaalina

Tasapainon löytäneiden perheiden kertomuksessa hyvinvointi säilyi koko koronan ajan hienovaraisen sopeutumisen avulla. Korona-ajan haasteet ratkottiin käytännönläheisesti yksi kerrallaan, jotta vauvaperhe-elämää pystyttiin elämään mahdollisimman normaalisti. Tasapainon löytäneet perheet eivät ajatelleet koronan vaikuttaneen heidän elämäänsä juurikaan.

– Vaikka koronarajoitusten voidaan katsoa vaikuttaneen kaikkiin, tasapainon löytäneet perheet keksivät luovia ratkaisuja jouhevasti. Esimerkiksi sosiaalisten kontaktien rajoittamisen jälkeen he siirsivät ystävien tapaamisen ulos lenkkipolulle, eivätkä jälkeenpäin ajatelleet, että korona olisi vaikuttanut mitenkään esimerkiksi sosiaalisen tuen saamiseen, Kuusiaho toteaa.

Tukiverkostojen puuttuminen heikensi hyvinvointia

Kaikki esikoisperheet eivät sopeutuneet korona-aikaan yhtä hyvin. Lannistuneissa perheissä koettiin, että perhe-elämään oli kohdistunut liikaa vaatimuksia ja stressitekijöitä perheen resursseihin nähden. Taloudellinen tilanne ei antanut myöden esimerkiksi uudenlaisiin asumisen ratkaisuihin, jonka lisäksi konkreettisen lapsenhoitoavun puute oli merkittävä. Vanhemmat eivät kokeneet saaneensa tarvitsemaansa sosiaalista tai yhteiskunnan tarjoamien palveluiden tarjoamaa tukea uudessa elämänvaiheessa.

– Yhteiskunnan tuen väheneminen ei häirinnyt perheitä, joilla oli merkittäviä omia tuen resursseja, mutta selvästi vaikutti niihin perheisiin, joilta omat tukiverkostot puuttuivat, Kuusiaho summaa.

Perheen sukupuolittunut roolijako kuormitti äitejä

Perheiden sisäinen käsitys korona-aikana selviytymisestä saattoi myös vaihdella.

– Perheissä, joissa isät ja äidit kertoivat eri kertomuksen korona-ajan vanhemmaksi tulosta, korostui selkeä sukupuolittunut jako: isät, jotka kävivät töissä kodin ulkopuolella, kävivät myös harrastuksissaan ja olivat tyytyväisiä elämäänsä. Samaan aikaan äidit olivat kokemuksensa mukaan jumissa kotona vauvan kanssa ilman tukea ja kokivat yksinäisyyttä, Kuusiaho kertoo.

Äidit käyttivät isiä enemmän perhevapaita, mikä todennäköisesti vaikutti siihen, että osalla töissä käyvistä iseistä oli äiteihin verrattuna vilkkaampi sosiaalinen elämä ja runsaampaa vaihtelevuutta elämässään, vauvanhoidon tapahtuessa kotona äidin toimesta.

Joustava suhtautuminen rajoituksiin vähensi kokemusta stressistä

Perheiden asenne koronarajoituksia kohtaan näyttäytyi tutkimusta varten haastateltujen kertomuksissa erittäin tärkeänä seikkana stressinhallinnan kannalta.

– Osa perheistä suhtautui koronarajoituksiin joustavasti. Kun rajoitustoimet estivät normaalin tavan toimia jossakin tilanteessa, keksittiin uusi tapa toimia – ei ehkä yhtä hyvä, mutta kuitenkin toimiva tapa. Tällainen joustava suhtautuminen oli hyvinvoinnin kannalta merkittävää. Ei pyritä täydelliseen, vaan toimivaan ratkaisuun, Kuusiaho selittää.

Sen sijaan joustamattomuuden havaittiin olevan yksi syy siihen, miksi jotkut perheet kokivat pandemia-ajan niin lannistavana ja vaikeana. Kun jokin asia kiellettiin rajoitustoimin, lannistuneet perheet kokivat asian olevat kokonaan kielletty ja heidän tuli tulkintansa mukaan pärjätä ilman sitä.

– Kun sosiaalisia kanssakäymisiä rajoitettiin, lannistuneiden perheiden kertomuksissa oli tyypillistä, että he tunnollisesti karsivat kaiken mahdollisen sosiaalisen kontaktin, eivätkä edes yrittäneet löytää muita ratkaisuja nähdä esimerkiksi ystäviä, tutkija kertoo.

Julkaisutiedot

Kuusiaho, I.-L., Eerola, P., Böök, M., & Rönkä, A. (2025). Family resilience in the narratives of Finnish first-time parents during the COVID-19 pandemic: A longitudinal study. Teoksessa K. Repo, M. Tammelin, & P. Eerola (Eds.), Families with children in a turbulent era. Edward Elgar Publishing Ltd. doi.org/10.4337/9781035320523.00009 

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Inka-Liisa Kuusiaho
väitöskirjatutkija, kasvatustieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto
inka-liisa.il.kuusiaho@jyu.fi
0504679242

Jyväskylän keskustassa sijaitsevan yliopiston kauniilla puistokampuksella sykkii monitieteinen ja moderni tiedeyliopisto – ihmisläheinen ja dynaaminen yhteisö, jonka 2500 asiantuntijaa ja 15 000 opiskelijaa etsivät ja löytävät vastauksia huomisen kysymyksiin. Jyväskylän yliopisto on ollut tulevaisuuden palveluksessa jo vuodesta 1863, jolloin suomenkielinen opettajankoulutus sai alkunsa täältä. Voimanlähteenämme on moniarvoinen vuoropuhelu tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnan välillä. Vaalimme tutkimuksen ja koulutuksen tasapainoa sekä ajattelun avoimuutta – sytytämme taidon, tiedon ja intohimon elää viisaasti ihmiskunnan parhaaksi. www.jyu.fi

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Jyväskylän yliopisto

Väitöstutkimuksen mukaan humanitaarisen avun kestävyys edellyttää paikallisten organisaatioiden vahvistamista2.4.2025 08:01:00 EEST | Tiedote

Humanitaarisen avun lokalisaation tavoitteena on vahvistaa paikallisia organisaatioita, ja siirtää heille avustustoimien resurssit ja johtajuus. Samalla lokalisaatio edistää avun pitkän aikavälin kestävyyttä. Usein julkilausutut lokalisaatiotavoitteet eivät kuitenkaan toteutudu, kun ulkopuoliset kansainväliset toimijat jatkavat lokalisaation johtamista. Väitöskirjatutkimuksessaan Abdul Kadir Khan tarkastelee tätä dynamiikkaa analysoiden kriittisesti Bangladeshin Cox’s Bazarissa rohingya-avustustyöhön osallistuvien organisaatioiden näkökulmia.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
World GlobeA line styled icon from Orion Icon Library.HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye